Hyvää torstaita vain kaikille. Päiväni on tässä jälleen kerran mennyt ihan mukavasti, ja ihme kyllä ilman S:n yhteydenottoja. Ihme on siis tapahtunut - hyvin positiivinen sellainen. En oikeasti halua hänen puhelinsoittojaan, koska karsastan niihin vastaamista tiettyjen henkilöiden taholta. Jos M tai A soittaisi, se olisi hyvin miellyttävä yllätys, ja vastaisin heti kun vain voisin.

 

Aamulla yhdentoista aikaan olin jo liikenteessä, mikä on taas hieman eteenpäin. Huomenna kun saisin aikaiseksi noustua vieläkin aikaisemmin, niin se olisi hyvä. Tiedän toki että moni nousee joka aamu kuudelta tai vastaavaa, mutta kun minulla ei tässä juuri nyt ole mitään, minkä vuoksi nousta. Niin, jonkun mielestä olen kai hieman tuuliajolla. Ei se nyt kuitenkaan ihan niin ole. Minulla on selkeitä suunnitelmia, jotka vain odottavat toteuttamistaan. Aloitin uudelleen koulun tänä syksynä, mutta se keskeytyi siksi, että sain keskenmenon, joka oikeasti masensi minut tyystin. En jaksanut edes käydä suihkussa. Tai ehkä olisin jaksanut, mutta ei huvittanut. Nukuin, nukuin, nukuin ja nukuin. Hengailin yksinäni. Sain mentyä ulos ja kävelylle. Raivoilin. Olen ilmeisesti aika hermot pinnassa edelleen, mutta enää minua ei sillä tavoin masenna. Toki aina välillä. Itkettää edelleen, miten hemmetissä tuollainen asia voisikaan olla mukava tai tuntua hyvältä? Siis minun silloista tilannettani ajatellen joidenkin mielestä voisi kai ajatella asian helpotuksena, mutta minä en todellakaan ajattele. En ajattele sitä, millaiset välit minulla oli lapsen isän kanssa - herranen aika, emme olleet edes puheväleissä. Tyypistä ei olisi ollut ottamaan vastuuta. Minä olisin ollut valmis siihen lapseen. Lapsi oli toivottu asia minulle. Ja rakastettu. Olin ensimmäisen kolmanneksen lopussa, ja vaikka aikaa ei ollutkaan kulunut niin hirveästi, niin en voi sanoa, ettei sydämeeni olisi sattunut. Mutta, käsittelen tätä aihetta myöhemmin.

 

Palatakseni tähän päivään. Isäni sai vielä tämän päivän sairaslomaa, mutta ilmeisesti menee huomenna töihin. Pari ongelmaa siinäkin asiassa tosin on, mutta toivotaan että niihin löytyisi ratkaisu huomisen päivän aikana. Saisi löytyäkin, ei ole kiva kun toinen sairastaa. Sitä paitsi tuo kurkkutulehdus tuntuu olevan ajoittain aika pahakin, eihän se nyt ihan tavallisuuteen kuulu, että äänikin menee. Antibiootit on, mutta allergisia reaktioita ei ilmeisesti ole otettu huomioon, vaikka papereissakin pitäisi jo lukea jotain lääkeaineallergioista.

 

Kävimme mummolla. Sanoi käyneensä lääkärissä, jossa oli todettu ettei hänessä ole mitään vikana. Tähystys ei siksi olisi pakollinen, mutta hän kuulemma aikoo mennä, kun aikakin on jo varattu. Sieltä lähdettyäni mietin, mikä ihme siinä on, että niin moni vanhempi ihminen kulkee aivan syyttä suotta lääkärissä. On puhuttu paljon siitä, että suurinta osaa näistä ihmisistä vaivaa jonkinasteinen yksinäisyys, ja he kokevat lääkärin tai jonkun vastaavan olevan ikään kuin ainoa paikka, mihin mennä puhumaan. En puhuisi yksinäisyydestä mummoni kohdalla, sillä esimerkiksi meidän perhe käy siellä joka ikinen päivä, no, sanotaan että vähintään kuutena päivänä viikosta. Puhelinkin pirisee puolin ja toisin, vaikka asumme samassa kaupungissa. Mummolla käy kylässä paljon muitakin. Serkkuni lähes päivittäin, hänen äitinsä monta kertaa viikossa. Isäni kaksoissisko perheineen käy siellä myös joka päivä, ehkä pari päivää viikosta on sellaisia, milloin siellä ei käydä. Yksi tädeistäni hakee mummoani syömään heille ja muutenkin kaikenlaisiin eri paikkoihin, ettei hänen aivan tarvitsisi olla yksinään. Mietinkin siis tässä, että mikä siinä oikein on, kun hänellä kuitenkin käy ihmisiä kylässä. Pitäisikö hänelle vain kertakaikkiaan keksiä jotain ihan konkreettista piristystä? Synttäritkin hänelle on tulossa tässä kuussa, hän tulee kunnioitettavaan 85 vuoden ikään. Ajelee muuten vielä pyörällä, eikä ole ollenkaan sen ikäisen oloinen. Toivottavasti ne synttärit piristäisivät häntä edes vähän. Jos jolla kulla tulee jotain mieleentulevaa virikettä tai piristettä, niin tähän saa mielellään heittää kommentin.

 

Katsoin Salkkarit. Siinä on ohjelma, johon olen aika pahasti jäänyt koukkuun. Vaikka se joka päivä tuleekin, ja siinä jauhetaan suurimmaksi osaksi samaa, se on silti aina katsottava. Selailin yksi päivä Salkkareihin liittyviä keskustelupalstoja. Keskusteluissa kritisoitiin aika pitkälle uusien näyttelijöiden näyttelijäntaitoja. Luulen, ettei sinne välttämättä oteta ihan ketä tahansa vain. Kaipa ne jonkinlaista potentiaalia näkevät sellaisissa, jotka sinne näyttelemään otetaan. Joissain rooleissa varmasti kokemus tai koulutus ratkaisee myös jonkin verran. En tosiaan tiedä, koska en ole siellä valikoimassa ihmisiä näyttelijöiksi. Kuitenkin minusta tuntuu, että jokainen siinä näyttelevä on ihan näyttelijä paikallaan. Erilaisia roolejahan ne ovat, ne kuuluu tuoda esiin eri tavalla. Vai mitä siitä tulisi, jos koko Salkkariporukka koostuisi vaikkapa ainoastaan Osseista...? :-D

No, telkkariohjelmista puhuakseni katsoin myös Idolssin. Parhaillaan taitaa olla menossa House, ja minun pitäisi mennä tämän kirjoituksen lopettamisen jälkeen suihkuun. Ratkaisijakin olisi kiva katsoa ensimmäisen kerran, kun nyt vielä muistan. Jonkin aikaa olisi kiva hengailla mesessäkin, jos nyt vain ehdin.

 

Sitten hieman ikävämpiin uutisiin. Ulkona sataa taas jälleen kerran vettä. Olisin niin mielelläni mennyt tänään ulos kävelemään, niin kuin yleensä, mutta ei niin ei. Eilen illalla tuli suorastaan kylmä, enkä kävellyt kovin kauaa. Pienikin lenkki olisi silti parempi kuin ei mitään, mutta ei kai tässä voi toivoa että huominen ei ole samanlainen säätieteellisesti kuin tämä ilta. Aika kaatamalla siellä sataa, mikä ei tosiaankaan ole kivaa. Kai minulla jokin sateenvarjo on, mutta ei vain tee mieli lähteä tuonne kastelemaan itseään. Mitä intoa siinä on? Sitä paitsi kastuin jo osittain tänään kerran, kun kävelin Siwasta tänne. Siwaan olin päässyt autolla, mutta ärsyynnyin, ja lähdin sitten kävellen kotiin. Viisasta, kypsää ja muutenkin todella aikuismaista käytöstä minulta. Ehkä se päinvastaisuuskin on joskus ihan paikallaan kaikilla.

 

Mielessä kangastelee myös Ideaparkissa käynti. Ei kuitenkaan tulevana viikonloppuna, vaan sitä seuraavana. Toivottavasti saan sen toteutettua.