Jos asiat olisivat toisin, valittaisin taas siitä, että nyt on perjantai-ilta ja istun ”yksin” kotona koneen ääressä. Tässä nyt kuitenkin ollaan Tallinnaan lähdössä muutamien tuntien päästä - tai siis sanottaisiinko paremmin, että Tallinnaa kohti - joten ei sovi valittaakaan. Aikahan sitä paitsi kuluu rattoisasti. Ilma on sen verran huono, että tuonne ulos ei tosiaankaan tee mieli lähteä paleltumaan. En mene vannomaan, että siellä niin hirveän kylmä on - asteethan  taitavatkin olla aika lailla nollan likellä, kun tuota luntakin kerran sataa... Mutta juuri tuon äskenmainitun asian, eli lumisateen, takia en viitsi lähteä ulos. Ja koska lumi on osin sulanut vedeksi maahan autojen siitä ajettua yms., niin tottahan tuolla kastuu kengät. Kahdet jo kastelin tänään, pitäisi kai olla jotain kuivaakin päällepantavaa kun sitten yönkähmässä lähdetään.

 

Tämä päivä meni nukkuessa. Ihmettelin, kun olin niin väsynyt. Tulihan sitä eilisen päivän aikanakin nukuttua pari tuntia. Lisäksi jalkalihaksia on särkenyt koko päivän, vaikka mitään erityistä jalkatyötä en ole tehnytkään. Ehkä se sitten on jotain flunssaa, aamulla nimittäin särki kurkkua ja oli muutenkin tukkoinen olo. (Tai no, aamulla ja aamulla...) Isukki herätti minut puhelinsoitolla joskus vähän ennen yhtätoista aamulla. Kyseli vain, ovatkohan rahani jo vihdoin ja viimein mahtaneet tulla. Vastasin, että minulla ei ole minkäänlaista tietoa asiasta, koska heräsin nyt vasta. Se kehotti minua käymään taas nukkumaan, koska mistä sitä tietää saako junassa edes nukuttua kunnolla kun ei makuuvaunuunkaan mennä. Kokemukseni on, että junassa kyllä pystyy nukkumaan, mutta uni on melko pätkittäistä. Tosin yöjunassa luulisi olevan vähemmän matkustajia, vaikka nythän on kyllä perjantaikin... No, kuitenkin. Päivällä herättäyäni en oikeastaan tehnyt yhtään mitään muuta, kuin laitoin tiskit ja otin pitkän villakangas turkiskauluksisen takkini esille.

 

Isän tultua kävimme mummolla. Sille emme ole puhuneet koko moottoripyöränhaku- projektista yhtään sanaa, koska se arvatenkin saisi hermoromahduksen. Se on itse niin nuuka rahasta, ja hermoilee aina muidenkin raha-asioista. Totta kai tämä asia tulee sille julki ennemmin tai myöhemmin, mutta olemme ajatelleet että kerrotaan vasta sitten keväällä, kun ilmat ovat sellaiset, että pystyy Harrikalla kurvailemaan. Eihän tällaisilla keleillä kukaan ajele, ainakin täällä päin taitaa olla hengenvaarallista ajella juuri nyt. Haimme hampurilaista meille molemmille, ja menimme kotiin syömään. En tiedä miksi, mutta karsastan Mäkkärissä syömistä. Ei minua hampurilaisen syönti mitenkään hävetä, mutta johtuisiko sittenkin siitä, että entiset kiusaajani käyvät monesti Mäkkärissä. En edelleenkään ole heidän kanssaan mielellään samoissa tiloissa.

 

Mäkkärissä käynnin jälkeen menimme pankkiin, kun kellokaan ei ollut vielä paljon mitään. Se etu näissä perjantaissa onkin, että isä pääsee aiemmin töistä. Nostettiin rahat valmiiksi käteen. Ja kuinkas ollakaan, paikalle pölähti eräs entinen pahimmista kiusaajistani. En tiedä, tajusiko se edes minun olevan juuri minä, mutta ei se mitään puhunut enkä minäkään sanonut sille mitään. Se istui tuolille odottelemaan kaveriaan, joka kai asioi pankissa jotain... Melkeinpä viereeni. Ja minä tunsin hemmetti sentään oloni niin epämukavaksi, etten edes voinut hengittää normaalisti. Ei, en saanut mitään paniikkikohtausta, mutta ehkä jonkinasteisen ahdistusreaktion. En tiennyt, miten olisin räpytellyt silmiäni. Enkä tiennyt, miten voisin hengittää. Tai muutenkaan liikuttaa edes käsiäni. Olo oli kyllä oikeasti melkoisen tukala. Huh huh, toivottavasti joskus pääsen noistakin tilanteista erilleen.

 

Päädyimme sitten serkulleni, jonka isäkin lähtee reissuun mukaan... Se ei vain ollut muistanut ottaa työkaluja Helsinkiin, jossa se jo valmiiksi on, joten menimme hakemaan niitä serkultani. Pitää kai sitä olla muutama systeemi, millä saa vaikkapa sarvet tarvittaessa alas. Olisi meinaan melkoisen ärsyttävää ja typerää, jos Tallinnassa huomattaisiinkin, että "Kappas, pyörähän ei mahdu auton viereenkään!" Taitaisi palaa hermot kaikilta... Pakettiauto, joka sinne otetaan, on kyllä isoa mallia, joten ei siinä mitään. Homman pitäisi siis olla hanskassa, mutta parempi kuitenkin pelata varman päälle. Olen ainakin itse huomannut sen omalla kohdallani asioissa, että pakko ottaa kaikki huomioon ja varautua lähes kaikkee, ettei sitten pääse tulemaan ikäviä yllätyksiä.

 

Mietimme, että meillä kannattaisi olla taksi valmiiksi tilattuna. Kuitenkin on kyseessä perjantain ja lauantain välinen yö, joten luultavasti porukkaa on jonkin verran liikkeellä. Lisäksi ilma on tuollainen mikä on, ja vaikka lunta ei sataisikaan, niin harva tuolla tahtoo tieten tahtoen kastella jalkansa, jos menolla on... Ajaessamme erään taksipysäkin ohi siellä ei ollut yhtään taksia, joten ajoimme rautatieasemalle. Siellä ollut yksi ainoa taksikuski sanoi, ettei ota tätä yöllistä "keikkaa" ja käski soittaa keskukseen. Kotiin päästyämme sitten soitimme keskukseen, ja taksi onkin tilattuna jo kahdeksi. Painotimme, että taksin pitää ehdottomasti olla jo kahden aikaan pihalla, jotta emme myöhästy junassa. Siinä ajassa meidän pitäisi keretä ihan mainiosti ja olla vielä perillä hieman ennen kuin juna tulee. Käveltenkään tästä ei ole pitkä matka, mutta hittojako tuolla kävelemään, jos ei kerran ole pakko.

 

Rahanikin tulivat sitten loppujen lopuksi, mutta vähänpä ne sieltä laittoivat. Vain hieman yli pari sataa. Tuolla rahasummalla ei kyllä saa yhtään mitään, sanonpahan vain. Täytyy kehitellä tässä lisää rahaa, minulla kun olisi noita rahanreikiä yhtä sun toista. Rahaa nostin laivaa vartenkin hieman, tosin en taida käyttää siellä kuin pari kymppiä. Täytyy säästellä rahaa vähän muuhun. Tai sitten en käytä edes pariakymppiä. Pakko nimittäin olisi ostaa puheaikaa ja tehdä kaikenlaista muuta tässä, jotta saisin jatkossa hieman enemmän rahaa kuin kaksisataa. Eihän kahdellasadalla eurolla elä kokonaista kuukautta, minusta se on mahdotonta. Siis jos ajatellaan, että pitää syödä ja ostaa muut tarvikkeet. Rahojahan näytetään jakelevan täysin mielivaltaisesti, enpä voi muuta sanoa.

 

Tässä nyt siis kello kahta odotellessa, ja nyt taidan siirtyä telkkarin ääreen, sieltä tuleekin sopivasti Tartu mikkiin.