No hei. Ajankohta on taas hieman myöhäinen, mutta väliäkös tuolla. Mitä muuta tässä on, kuin aikaa? Ainakaan minulla. Tämä päivä meni suhteellisen nopeasti. Päivään mahtui mukaan sekä iloisia, ärsyyntyneitä, ja hieman hämmentyneitäkin tunteita.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jossain vaiheessa päivää sain puhelun oudosta numerosta. Se olikin sitten sossun täti, joka ilmoitti, että minun hakemuksestani puuttuu yksi paperi, joka minun pitää sinne toimittaa ennen kuin hän pystyy käsittelemään hakemustani. Jumalauta, nyt (tai siis eilen) on/oli 20. päivä, ja tässä on peräti noin kymmenen päivää aikaa siihen, että kuukausi vaihtuu. Kohtahan minä saan jo alkaa kinuamaan ensi kuun rahoja. Herran tähden, liekö maksaneet laskujanikaan. Jos eivät, niin auta armias. Toivon, ettei minulle ala tulla noita rävykirjeitä äitiyspolilta ja naistentautien polilta. Helvetin kuusitoista siinä tapauksessa. Päätin kuitenkin, että menen hakemaan sen tarvittavan lapun huomenna. Tarkoitus oli hoitaa itselleni työpaikka tai työharjoittelupaikka, mutta valitettavasti sitäkään en voi tehdä ennen kuin saan itselleni puheaikaa – siihen taas tarvin sossun rahoja. Eli se lappu on hoidettava ensiksi.

 

Isukki sattui soittamaan pian tuon jälkeen. Kyseli, olenko jo mennyt mummulle – minunhan alun perin piti mennä sinne jo aikaisin. En kuitenkaan mennyt, koska tuo sossun asia vei jonkin aikaa. Sovimme sitten, että mennään sinne mummulle yhdessä. Ensin kävimme kaupassa ja toimme ostokset kotiin, ja sitten mummulle. Siellä ei silloin ollut paikalla muita vieraita, eli sanotaanko nyt sitten että hieman sellaiset hiljaisemmat kekkerit. Joitakin siellä oli käynyt jo ennen meitä, kortteja mummu oli saanut monesta paikasta. Me emme muistaneet edes ostaa korttia. Kukkia emme ostaneet, koska mummu kielsi kaikkia ehdottomasti ostamasta hänelle mitään. Jonkin runokirjan tms. mietelausekirjan se oli saanut eläkeläisiltä, ja sitten aamutossut.

 

Ensimmäisenä tuli pihalla vastaan R tupakkansa kanssa, joka alkoi paasata yläkerran T:n raivokohtauksista. En tiedä, millä paremmallakaan nimellä niitä oikein voisi nimittää. Olen kai T:n täällä jossain aiemmin maininnut, ainakin muistaakseni. Niin. Luulin aluksi, että T on pitänyt mummulle konserttia, mutta onneksi ei sentään. R oli ollut aiemmin pihalla tupakalla, ja T oli tullut siihen huutamaan. En nyt tiedä, oliko se huutanut parvekkeeltaan vaiko oikein tullut pihalle asti raivoamaan. Pitää varmaan kysyä huomenna. T:n mielestä hänellä ei voi käydä ketään vieraita, kun R käy pihalla tupakalla. Hän oli myös sitä mieltä että SB ja RB ovat ”perse pyllyssä” R:n kanssa tupakalla, ja sekin vaikeuttaa hänen ihmissuhteitaan. T sanoi myöskään, ettei saa nukkua, kun R kulkee yötä päivää tupakalla. Satun tietämään, että vaikka R kävisikin tupakalla, siitä ei paljoa ääntä lähde. T ei ikinä pystyisi asumaan kerrostalossa tuosta kaikesta päätellen. Sen lisäksi T alkoi paasata kuolleesta miehestään, joka siis sattuu olemaan setä-vainaani, elikkä toisin sanoen T on mummuni leskiminiä. Jotain se sitä oli haukkunut. Sitten se oli ottanut esille R:n taksiajelut. R:llä on taksilappuja sitä varten, että pääsee joskus käymään jossain. R oli ollut päivällä tulossa taksilla kotiin, ja ennen kuin taksi maksetaan, pitää taksikuskin täyttää aina sellainen lomakesysteemi. Niin tälläkin kertaa. T oli ollut silloin lähdössä töihin, ja taksi oli hänen mielestään hidastanut hänen lähtöään, mutta luonnollisestihan T oli ottanut sen esille vasta myöhemmin. Eikö T olisi ihan normaalisti ja nätisti voinut sanoa, että hänellä olisi nyt kiire? Täytyy sanoa kuin RB, että ”Hullu mikä hullu.”

 

R oli erittäin pahalla tuulella, mikä ei liene mikään ihme. Olisin itsekin. En oikeasti kestäisi tuollaista naapuria päivääkään, jos sen kanssa pitäisi koko ajan olla riitelemässä. Minkä ihmeen pahan R on muka sille voinut tehdä? Olen aina sanonut, ettei T:n tarvitsisi 85-vuotiaalle mummulleni huutaa, mutta ei sen kyllä tarvitsisi R:llekään huutaa. Mummun lailla myös R antaa T:n aivan varmasti olla rauhassa ja elää sillä tavoin kuin lystää. Ei R ole sen elämään myöskään puuttumassa, tai siihen, mitä T milloinkin tekee tai mihin aikaan se kulkee. R puhisi kiukuissaan vielä, että kun AH tulee L:n kanssa kahveille, hän ottaa oikein asiakseen sanoa AH:lle tuosta.

Olen tuumannut tämän ennenkin, mutta ensimmäiset asiat mitä R:n ja mummun pitäisi tehdä, olisi että tekisivät seuraavat asiat:

1) T:lle oma vesimittari sinne yläkertaan, koska vedestä pitää aina riidellä.

2) Jommalle kummalle ikioma roskapönttö, jotta siitäkään ei tarvitse riidellä.

3) Saunaan se helvetin lämmin vesi, tai sitten mummun pitäisi marssia testamentin kanssa asianajajan juttusille ja sanoa, että mikäs se tällainen systeemi on, kun testamentti ei toteudu ollenkaan.

Minä olen myöskin sitä mieltä, että vaikka riidan jatkaminen ei periaatteessa olekaan hyvä juttu, niin ihan käytännössä toteutettuna T:lle kyllä saa sanoa takaisin. Ei kai kenelläkään ole velvollisuutta kuunnella aina sen mäkätystä silloin kun sitä nyt sattuu ottamaan pannuun joku asia? Ei sillekään mene kukaan huutamaan milloin mistäkin asioista. Ja tuskinpa se edes kuuntelisi hiljaa, niin kuin mummu. R oli sille jotain kivahtanut takaisin, mikä on kyllä mielestäni ihan oikein. En ole kostonhimoista tyyppiä, mutta en kyllä saa mitään omantunnontuskia siitä, että vastaa T:lle samalla mitalla. Onko se joku Jumala, mitä pitää kumartaa? Tuskinpa.

 

No, söimme sitten täytekakkua, kuivakakkua, joka maistui jollain tavoin maustekakulta – erikoisen hyvää, mutta ei vedä vertoja äitini tekemälle maustekakulle – ja jotain pikkuleipiä. Kermakahvi meni näiden kanssa mainiosti. Hyviä olivat. Kovin paljon emme viitsineet kuitenkaan tankata, koska emme olleet syöneet ennen sinne menoa. Yritin kyllä ehdottaa, mutta ei. Oli mummulla vielä laktoositonkin kakku itseään varten, sekä toinen täytekakku. Istuimme ja juttelimme ja otimme valokuvia sekä isästäni, mummostani ja minusta. Olimme lähdössä pois, niin AH ja L pölähtivät sisään. Sitten tulivat P ja T. Serkkuni S oli autokoulussa. R tuli takaisin keittiöön kertoakseen uutiset muillekin vieraille. Juttelimme jonkin aikaa, ja otimme taas pari valokuvaa. Sitten totesimme, että meidän kyllä täytyy lähteä kotiin päin pikkuhiljaa, että saadaan syötyäkin. Pihalla taas pari valokuvaa, ja sitten lähdimme.

 

Myöhemmin katsoin Salkkarit ja Tukka auki. Bondin elokuva tuli myös. Sitä en katsonut kokonaan, mutta osan siitä. Suunnilleen tiedän, mitä siinä tapahtui. En muista, että olisin ennen nähnyt sitä, mutta kuulemma kyseinen elokuva on näkynyt moneen kertaan. Mahdollista siis, että olen sen myös aiemmin nähnyt. En muuten syönyt tänään suklaata tai muutakaan karkkia. Hyvä niin...! Toisaalta mussutin niitä mummun herkkuja jo ihan tarpeeksi. Huomenna pitäisi mennä lenkille, mutta kas kummaa, tänään on taas ollut sateista. Illalla kävelin kyllä noin reilun puolituntia. Lyhyt aika, mutta parempi kai sekin kuin ei mitään. Juttelin A:n kanssa jonkin aikaa. Puhuimme niitä näitä. Se ei ollut muistanut soittaa sinne ja kysyä sitä, mistä oli aiemmin puhetta, mutta sanoin, että kyllähän sitä kerkeää kysyä. Ensi viikolla sen pitäisi kuulemma päästä niihin tiettyihin juttuihin, saa nyt sitten nähdä. Tietysti minä toivon, että se pääsee, mutta tavallaan toivoisin että se homma hidastuisi edes vähäsen, että minä ikään kuin kerkeäisin juttuun mukaan.

 

Juttelin myös S:n kanssa. Korvaton ja T olivat myös neuvottelussa. Korvaton pyysi numeroani. Sanoin sille, että annan myöhemmin. Ajattelin mielessäni, että mitähän S mahtaa oikein funtsia, jos annan numeron. Arvelin, ettei se ilahtuisi. Niinpä sitten sanoin, että no "S antaa sen numeron sulle". Sanoin S:lle, että en oikein välittäisi antaa numeroani. Juttu eteni sitten ihan normaalisti. Korvaton pyysi vielä numeroani, ja sanoin sille toiseen kertaan että ota se S:ltä, kun en itse tiedä tätä. S kivahti sitten siihen, että "Anna ite numeros" ja tuntui suuttuneelta. No, sitten koko neuvottelu meni kiinnni. Jonkin ajan päästä S soitti minulle, ja kysyi, miksi sanoin, että S antaa Korvattomalle sen numeron. Sanoin että no kunhan nyt vaan heitin jotain. S suutahti taas ja löi kiinni. Jokin aika sitten sain myös viestin, jossa S nimesi minut kieroksi, kun olin sanonut tuolla tavoin. Soitin sitten sille takaisin, ja sanoin, etteivät mielessäni suinkaan kangastelleet kieroudet, mutta enpä nyt vain viitsinyt sanoa Korvattomalle, että en anna numeroa. Sanoin myöskin, että S saa antaa numeron, jos Korvaton sitä nyt  vielä kyselee ettei siitä tule mitään. S sanoi sitten, että yleensä sitä tavataan rehellisesti sanoa jos ei haluta antaa numeroitaan. Vastasin, että onhan se tietysti niinkin, mutta en nyt vain viitsinyt sanoa sille noin. Sitten tuumasin, että tuskinpa tämä nyt niin iso asia on. S sanoi, että "Niin". Sen jälkeen juttelu sujui hieman tahkeasti, mutta eipä tässä liene mitään isoo riitaa pystyssä. Mitähän niin suurta minä nyt tuossa tein, että S siitä suuttui? Anteeksi, mutta en huomaa sellaista selkeää syytä. Ehkä S on jotenkin mustasukkainen Korvattomasta, johtuisiko sitten siitä. En minä Korvatonta halua, ja tuskinpa sekään minun numeroitani sillä mielellä pyyteli. Jos pyytelikin, niin silläpä ei sitä ole ainakaan toistaiseksi.