Olen tullut siihen tulokseen, että elämäni on sittenkin vain mennyt aika hyvin tähän saakka. Aina tuntuu, että elämä on niin hemmetin hankalaa ja ettei mikään mene koskaan hyvin... Vaikeaa toki joskus on ihan kylliksi, ja tuntuu että muilla pyyhkii oikein loistavasti... Mutta ei se ihan niinkään ole. Nyt on tietysti hyvä sauma alkaa paasaamaan siitä, miten vaikeaa minulla on ollut, ja paljonko vaikeuksia minulla on ollut. Kumpikaan näistä aiheista ei olisi tuulesta temmattu, liioiteltu tai tyhjän puhumista. Olen kuitenkin täällä Vuodatus.netissä lueskellut paljon erilaisten ihmisten blogeja. Olen osunut näihin ihan sattumalta. Monella blogin kirjoittajalla tuntuu olevan melko tavallista arkea, mutta sitten on esimerkiksi näitä blogeja, jotka on luotu nimenomaan eräänlaiseksi purkukanavaksi itselle. Näissä on käsitelty esim. todella raakaa perheväkivaltaa, lapsuudessa koettua hyväksikäyttöä... Aiheita on paljon, mutta tuossa oli nyt kaksi esimerkkiä siitä, mikä todella vaikuttaa elämän laatuun.

Voin kertoa, että ei minunkaan lapsuuteni välttämättä ole niin hienosti mennyt, mutta huonomminkin olisi voinut. Vanhempani eivät ole olleet eivätkä ole nykyäänkään alkoholisteja, mutta joskus aiemmin heidän alkoholinkäyttönsä on venähtänyt yhdestä illasta useampaan päivään. Joskus lapsuudessani olin muutaman kuukauden perhekodissa nimenomaan tästä syystä, mutta ei minulla siitä ole sen kummempia traumoja. Ehkä tämä on vain syy, miksi suhtaudun omalla kohdallani jollain tavoin kielteisesti alkoholiin, tai miksi se ei minua kiinnosta, tai miksi tunnen oloni epämukavaksi, jos ympärilläni on paljon humalaisia ihmisiä. En tiedä, onko tämä nyt ihan yleistä, mutta itse koen että vaikka alankin tässä kohta lähestyä kahdenkymmenen vuoden ikää, minua edelleen ottaa aivoon jos jompi kumpi vanhemmistani on humalassa. Mutta luultavasti suhtautumiseni alkoholiin ei ole minkään ongelma, ehkä siitä on ollut minulle vain hyötyä...?

Elämässäni on tapahtunut paljon kaikenlaista, enkä edes jaksa alkaa luettelemaan näitä asioita. Näitä tapahtumia on paljon, ja ne ovat erilaisia. Nuoruuteni on ehkä erilainen kuin useimmilla tuntemillani henkilöillä. Sanoisin, että pitkästi yli 70 % minun "ystävistäni" tai millä nimellä heitä nyt sitten pitäisikään kutsua, ei tosiaankaan ole saanut niin paljon turpaansa kuin minä. Olen monta kertaa miettinyt, että jos olisin tehnyt jotain toisin, vaikkapa jättänyt menemättä jonnekin, niin "siten" ei olisi tapahtunut. En kuitenkaan oikeastaan kadu mitään, mitä olen tehnyt. Toki tiettyjä asioita, mutta toisaalta kun elämässäni on jotain tapahtunut, en voi ainakaan sanoa istuneeni koko ikääni kotona. Siis kyllähän kaikkien tapahtumien keskelle mahtuu paljon hyviäkin asioita. Kyllä niitä kuitenkin on enemmän kuin huonoja.

Voinen sanoa, että "Olen nähnyt hyvät päivät, olen nähnyt huonot päivät." Näinhän se juuri on. Elämääni mahtuu mukaan sekä hyviä että huonoja päiviä, ja niistä on vain selvitty. Siispä aplodit elämälleni, juuri nyt olen tyytyväinen siihen ja historiaani.