Otsikko ei kerro mitään minun fiiliksistäni. Olen nimittäin pahantuulinen. Erittäin.

 

Aamu siis sarastaa, vaikka ei kai tässä voi varsinaisesti sarastuksesta puhua, kun joka puolella on edelleen ihan yhtä säkkipimeää kuin muutama tunti sittenkin. Hyvä, että kello on mennyt tätä vauhtia eteenpäin. Voinpahan alkaa tekemään jotain, että olisin edes joskus valmiskin. Minä raukka kun luulin, ettei minun tarvitsisi siivota sen kummemmin ennen kuin joskus tiistain korvilla imuroida – no, olinpahan väärässä. Kuitenkin – keli näyttää märältä, ja kylmäkin siellä aivan varmasti on. Ei siis mikään unelmailma ulkoiluun.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Isukki on jo selvinnyt känneistään, mutta töihin se ei suostu lähtemään. Menee kuulemma naamansa kanssa työterveyteen. Mietinpähän vain, antavatko ne sieltä sairaslomaa parin rikkeimen vuoksi? Tekisi mieli lausua pari valittua sanaa, mutta enpä viitsi. Sitten kun se on hieman paremmassa kunnossa, sanon sille kyllä pari asiaa, jotka kytevät mielessäni. Viitsi vielä mitään äristä enkä murista, ei ole sen aika. Minähän sen tietysti ajan sinne työterveyteen, ja varmaan ajan sen sieltä poiskin. Toivoa sopii, että työterveydessä ei ole paljoa porukkaa. Jos on, niin sitten kyllä tulen kotiin siksi aikaa odottamaan. Miksi ihmeessä minä istuisin siellä monta tuntia, jos ei ole pakko?

 

No niin, mutta kuitenkin. Se valittaa, ettei pysty pitämään yhtä naamaria päässään. Toki ymmärrän, että naama on varmaan aika lailla kipeä, mutta toisaalta luulen, ettei se edes halua yrittää. Tuntuu, että se haluaa vain möllöttää kotona tekemättä mitään. En tiedä, aikooko se tai haluaako se jatkaa sitä ryypiskelyään tänään. Ota nyt tuostakin selvää, kun sen mielialat ovat niin ailahtelevaista sorttia. Toivotaan nyt kuitenkin, että ei. Alan taas kohda vuodattaa oikein tosissani, jos käyn tarkemmin pohtimaan, mutta yritän nyt hillitä itseni. Se soitti työkaverilleen, ettei hänestä ole töihinlähtijäksi. Minä kysyin siltä, että entäpä jos ne eivät annakaan sille sairaslomaa? Se tuumasi, että vai meinaan minä ettei työterveydestä anneta sairaslomaa. Sanoin, että en meinaa yhtään mitään, kunhan tässä nyt vain esitin kysymyksen. Se sanoi, että siinä tapauksessa jos sairaslomaa ei tipu, hän painelee toiseen lääkäriin. Tyhmäkin kuulemma käsittää, ettei tuolla naamalla voi tehdä töitä. Okei. Ilmeisesti olen sitten tyhmä.

 

Jotenkin ärsyttää, jos se nyt jää kotiin. Ärsyttää ihan suunnattomasti. En edes osaa sanoin kuvailla, miten minun tekisi mieli huutaa ja jopa raivotakin. Minun puolestani saisi ja voisi ihan hyvin painua töihin, että saisin olla rauhassa ja laittaa tämän asunnon kuntoon. Se nyt ainakin on varmaa, että sehän ei tätä asuntoa kuntoon laittele. Paljon täällä ei ole tekemistä, lähinnä nyt tuo vessa ja sitten tuo parveke - niissä on kai isoin työ. Lisäksi pitäisi katsoa tuo iso sohva, että mitä sitä kaikkea sen alta löytyy. Kessunmuruja ja sätkäpapereita luultavasti, koska se on ollut niin "viisas", että on käärinyt sätkiään olohuoneessa.

 

Niin, kaikkeahan minä en kai voi tehdä ennen kuin vähän kirkastuu ilma… Tai no, ilma ja ilma. Kunhan edes päivä alkaisi valjeta. Ilmasta en tiedä, jospa siellä on yhtä pilvistä ja harmaata kuin muinakin päivinä. Jospa kuitenkin tässä kohta aloittaisin tuon touhuiluni tai ainakin osan siitä – vaikkapa ihan tämän kirjoituksen jälkeen. Oltaisiin jossain mallissa edes sitten. Aiemminhan tuossa jo luettelin, mitä minun pitäisi tänään tehdä, mutta lisäänpä siihen listaan vielä että minun on haettava pyykit pyykkituvasta. Niitä onkin aika paljon.

 

Kaupassa pitäisi käydä. Haemme kuulemma tänään ruokaa Mäkkäristä tai pizzeriasta, koska isäni ei jaksa kokata. Minä voisin kyllä ihan kernaasti kokata, mutta mieleni ei sanottavammin tee mieli enää ryhtyä kokkaamaan, kun tämä siivouskausi on tässä nyt saatu päätökseensä. Tai siis sitten kun on. Luultavasti ei ole kovin vakavaa, jos joskus herkuttelee roskaruualla vähän enemmänkin. Eri asia varmaan olisi, jos sitä munttaisi joka ikinen päivä huiviinsa niin paljon kuin ehtisi. Niin, yritän selvästi hieman puolustella roskaruuan syöntiä. Huono omatunto minulla ei ole, eikä kyllä tarvikaan. Kaupasta pitäisi hakea ainakin etikkaa, ajaxia, klorttia sekä wc-ankkaa. Mahdollisesti myös jotain muuta. Täytyy katsastaa tuo ruoka-aine puoli, sillä en ole ihan varma, missä mallissa se on. Mehua voisi ostaa, ja ehkä ruisleipääkin. Täällä ei oikein ole mitään syötävää, ja menee kuitenkin aikaa ennen kuin sinne Mäkkäriin lähdetään.

 

Suihkussakin olisi käytävä, jotta on tarpeeksi freshin näköinen menemään shoppailukierrokselle. Kehtaa kauppaankaan mennä jos tukka on likainen ja hirveät silmäpussit. Flunssa ei tällä hetkellä vaivaa kovin pahasti, mutta jos nyt sattuisi vaivaamaan, niin en mielelläni halua olla ihan kamalan flunssaisen näköinen. Ellei siis ihan pakko ole. Täytyy tuossa nyt keksiä jotain ilmeenraikastinta. :-D

 

Niin, myöhemmin täytyisi sitten mennä allekirjoittamaan tuo vuokrasopimussysteemi, että minäkin olen ihan virallisesti tämän asunnon toinen haltijoista. Isukin pitää kuulemma saada minusta vuokrarahaa. Kyllä minä saan tässä olla, vaikka en sille vuokrarahaa maksaisikaan, mutta luulen ettei minun vuokrarahoistani ole tällä menolla kovin paljon hyötyä. Siis ihan sama kuin niiden töiden kanssa. Sehän oli kysynyt pomoltaan, onko sillä töitä, jos se ottaa lainaa - siis että uskaltaako lainaa ottaa. Niin että aivan samahan se on, onko töitä vai eikö ole, jos niitä töitä ei tee. On myös ihan sama, onko sitä rahaa vai eikö, jos sitä tukkii menemään ihan päinvastaiseen, kuin pitäisi.