Aamulla heräsin automaattisesti puoli kahdeksan aikaan. Ajattelin kellon olevan vielä paljon vähemmän, koska ikkunastani katsottuna ulkona oli säkkipimeää. Nurmikolla, puissa ja autojen katolla oli ohut lumikerros, ja asfaltti näytti jäiseltä. Varmaan liukasta autoilla nyt, tuumin. Eivät lumen pysyminen ja asfaltin jäätyminen mikään yllätys minulle olleet, myöhään illallahan kävin noin puolen tunnin mittaisella kävelyllä tuossa kaupungilla, ja ilma oli jäähtynyt huomattavasti. Asfaltistakin alkoi näkyä, kun pakkanen alkoi kiristyä. Vaikka tuskinpa siellä muutamaa astetta enemmän oli pakkasta illallakaan, en tiedä, kun en ole lämpömittaria katsellut. Aamulla oli ihmeen hiljaista, joinakin aamuina meteliä tuntuu olevan paljon enemmän.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ihan aluksi söin neljä ruisleipää, banaanin ja join mukillisen kaakaota. Sen jälkeen ruokin kissan ja laitoin sille lisää vettä. Isä nukkui edelleen, hyvä niin – ehkä se joskus selviäisi humalastaankin. Päätin nyt isän nukkuessa toteuttaa jonkinlaisen pikasiivouksen. Keräsin molemmat roskapussit ja katsoin kaikki tarpeettomat ja vanhaksi menneet jutut ja laitoin ne roskiin. Imuroin ja pesin lattiat. Hetkessä asuntoon tuli paljon siistimpää, vaikka mitään varsinaista suursiivoustahan täällä ei tosiaankaan kannata tehdä ennen kuin täällä on känneistä päästy yli. Muuten on aivan sama, mitä minä millekin paikalle teen, kun se taas heti kohta sotketaan. Mattoja minä en laittanut lattialle, sillä tännehän kävellään kuin hollitupaan – kengät jalassa. Laitan ne matotkin vasta sitten, kun tuo juoppous tuuri on mennyt tältä erää ohi.

 

Maksoin sen turkasen pysäköintisakon, jota tuli kolme kymppiä. Tiilihän jäi melkein miinuksen puolelle, kyllä huomaa että kohta tässä pitäisi taas saada jostain kehitettyä kapitaalia, eihän tästä muuten mitään tule. Mutta jospa minä siihen rahapäivään saisin kitkuteltua, ja saankin. :-)

 

---

 

No niin. Lähdin sitten käymään mummulla ja tätini ja mummoni olivat lähdössä Nordeaan, joten menin sitten sinne. Yhtäkkiä selatessani lompakkoa huomasin, että herranen aika, minulla ei ole pankkikorttia ollenkaan, mihin kummaan se oikein on voinut joutua? No, ajoimme sitten Nordeaan ja odottelimme edustalla hetkisen. Pari paikallista kylähulluakin siihen oli kerääntynyt odottelemaan. Sain tiliotteen, ja sanoin että pankkikorttini pitää kuolettaa. Olisi pitänyt mennä yläkertaan, mutta en mennyt. Hoksasin yhtäkkiä, mistä se eilinen riitamme korteista isäni kanssa joutui. Olin antanut hänelle vahingossa oman pankkikorttini, kun en ollut sen tarkemmin katsonut. Eipä siinä sitten sen suurempaa vahinkoakaan tapahtunut.

 

Päivä näyttää tällä hetkellä oikein aurinkoiselta ja kauniilta, kylmä kylläkin on. Mutta jospa se taas tästä.