No mutta hyvää päivää kaikille näin pitkästä aikaa. Minähän en olekaan täällä pariin päivään kirjoittanut, ja minusta se aika tuntuu jo pitkältä. En tiedä onko ollut niin kirjoitettavaakaan, sitä samaahan se on päivästä toiseen… Mutta eipä ole ollut niin mielenkiintoakaan tehdä juuri mitään muuta kuin nukkua. Flunssa on ehtinyt iskemään minuun uudelleen, ja taas tuntuvat silmät ja pää aikalailla kipeiltä… Pitäisi lämpimämmin ilmeisesti pukea, kun vain jotenkin sisäistäisi senkin asian. No, varmaan ennen pitkää onnistuu jopa minulta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lumi on ehtinyt tulemaan tässä maahan, ja oikein pakkastakin on. Mahdollisesti lumi ehtii vielä sulaa pois tässä ennen joulua, mutta olisihan se oikein mukava jos tuo lumi jäisi maahan ja sataisi vielä hieman lisää lunta… Olisi valkea joulu pitkästä aikaa. Ei sillä, että tässä vielä joulussa oltaisiin menossa kun ollaan vielä marraskuussa. Mutta silti, onhan lumi mukavampaa kuin vesisade ja märkä maa. Kaikki muut tuntuvat toivovan, että lumi sulaisi pois. Minkä ihmeen takia sen pitäisi sulaa pois? Minusta on paljon kauniimpaa kun on lunta maassa. Vähemmän pimeääkin ehdottomasti on.

 

Illalla en muistanut laittaa autoa lämmitykseen, joten aamulla se sitten oli lumessa ja jäässä, enkä saanut edes avainta käännettyä lukossa, kun lukko ei kääntynyt suuntaan eikä toiseen. Isukki ei edelleenkään lähtenyt töihin, mutta en jaksa enää stressaantua koko asiasta. Itsepähän jokainen työnsä hoitakoon, en kai minä voi olla kenenkään holhooja. Eikä kai se velvollisuutenikaan ole. No, asiassa eteenpäin… Lukkosulalla minä sitten autoon pääsin ”murtautumaan” ja autoa lämmittelin tovin. Olihan se jään ja lumen peitossa, ja vähän aikaa saikin rapsia, ennen kuin merkittävämpiä tuloksia alkoi näkyä. Pihalla kun rapsiessani pidin autoa käynnissä, niin se oli sitten mukavan lämmin kun piti kyytiin hypätä. Kuskin puoleista ikkunaa ei saanut auki millään ennen kuin oli ajellut jonkin aikaa.

 

Hypin nyt hieman ajankohdasta ja aiheesta toiseen, mutta jatketaan nyt sitten vaikka sillä että nukuin taas koko eilisen iltapäivän ja illan, yöstä puhumattakaan. Heräsin vähän ennen kuutta, ja söin pari leipää. En ymmärrä, mistä minuun on tällainen nukkumisinto oikein iskenyt. En minä niin hirveän väsyneeksi itseäni tunne, mutta jostainhan sitä unta näköjään piisaa huomattavan paljon enemmän kuin ennen. Tai sitten se johtuu jonkinasteisesta tylsistymisestä tai masentumisesta. Ja varmaan tällä taas kerran iskeneellä flunssallakin on osuutta asiaan. Alkaa tämä nenän nyysääminenkin jo pikku hiljaa tässä tympiä, mikä ei kai ole ihmekään.

 

Uneni olivat muuten lievästi sanottuna mielenkiintoisia. Ensimmäisessä unessa olin Saijan luona. Mielenkiintoista tässä on se, etten ole ollut sen kanssa pitkiin aikoihin missään tekemisissä. Saijan luona aloin mukamas imuroimaan, koska siellä oli niin pölyistä ja muutenkin siivotonta, että en voinut olla. Sitten menin makuuhuoneeseen, missä nukkui Saijan isä. Tässä kohden taas yksi ihmetys – Saijan isähän on kuollut. No, makuuhuoneessa oli sellaisia pikkumattoja, mitkä olivat likaisia ihan kuin niille olisi kaatunut jotain. Minä otin matot siitä sitten ja olin kiikuttamassa niitä pesukoneeseen tai jonnekin, kun Saijan isä muka tuli raivoamaan, että mihin kärrään heidän mattojaan. Sanoin niiden olevan likaisia, mutta näyttäessäni mattoja Saijan isälle se lika yhtäkkiä olikin tiessään matoista. Saijan isä alkoi raivota, että ”Anna olla viimeinen kerta kun viet meidän mattoja yhtään mihinkään.” Oli siinä unessa vielä jotain muutakin, mutta en muista mitä.

 

Toinen uneni oli myös erikoinen. Olin muka jossain, missä oli tyyppejä seiskaluokalta. En ole ollut niihinkään missään yhteydessä. Unessa oli ainakin Tom ja Miska… Ja vissiin joitain muitakin, mutta en nyt muista keitä kaikkia siinä unessa esiintyi. Ihmettelenpä vain, että mistä nuokin ihmiset uniini yhtäkkiä putkahtivat, kun en niitä ole miettinytkään alkuunkaan. En myöskään ole ollut kumpaakaan noista pojista ihastunut, vaikka niin voisi kuvitella. :-D No kuitenkin, unessa olimme muka jossain, missä oli vettä. Olimme niin sanotusti veden päällä jonkinlaisella lautalla. Meitä vastapäätä oli toinen lautta, jossa oli myös ihmisiä. En nyt oikein tiedä, mutta yhtäkkiä kaikki alkoivat kiljua, että ”Täällä on sähköisiä muurahaisia.” Sitten ne alkoivat muka vaahdota kanoista. Kyllä, kanoista. Menin muka meidän ”lauttamme” reunalle katsomaan, että mistä ihmeen kanoista nuo tyypit puhuvat – toisella lautalla oli muka kanoja olkien päällä – ja humpsahdin veteen. En muista, huusinko muka apua, mutta Tom tuli kuitenkin onkimaan minut vedestä ja sen jälkeen takerruin Miskaan. Siis mitä hemmettiä, olipahan uni.

 

Kolmannessa unessa olin muka Oulussa. En muista mistä lähdin, mutta minun piti kuitenkin mennä Syynimaalle. En ole koskaan käynyt Syynimaalla, joten en kai osaisi mennä sinne muutenkaan. Unessa kuitenkin lähdin menemään jonkun ihme ostoskeskuksen läpi, ja jouduin paikkaan jossa oli eräitä tyyppejä, joista en viitsi sanoa mitään. Huikkasin kaikille iloisesti että hei, mutta ne mulkoilivat minua ikään kuin olisin jotain kamalaakin tehnyt. Mukanani oli joku muukin, en ole ihan varma, kuka se oli. Menimme pihalle. Yhtäkkiä perässämme tuli eräs Jemina, jolla oli jakku ja jotkut mustat housut – siis sellaiset vaatteet, mitä se ei ikinä laittaisi päälleen. Se alkoi raivoamaan, että ”Olkaa te sitten kahdestaan, kun teillä on tuollainen oma systeemi.” Aloin muka tappelemaan sen Jeminan kanssa. Siis mitä ihmettä, ei meillä ole koskaan ollut mitään riitaa keskenämme. Emme mitään sydänystäviäkään ole olleet, mutta toimeen olemme kyllä tulleet. Tartuin muka Jeminaa sen korvanapeista kiinni. Yhtäkkiä paikalle tuli Jeminan veli (en tiedä, onko sillä veljeä, mutta voi hyvät hyssykät) joka alkoi raivoamaan että minun pitää jättää hänen siskonsa rauhaan. :-D Yritin selittää veljelle, että Jeminahan se tässä oli tullut meille raivoamaan, mutta veli sanoi että minun pitää nyt sanoa sanottavani Jeminalle. Minä vastasin, että olen jo sanonut, mutta kun se ei kuuntele. Sitten sen veli sanoi jotakin turvan tukkimisesta ja seuraavaksi se muka pisti minua jollain ihme ruiskulla vaatteiden läpi pakaraan. Yritin muka vetää sitä neulaa irti, mutta en onnistunut. Heräsin.

 

En käsitä, miksi minun pitää nähdä noin omituisia unia. Mikäköhän tarkoitus niillä on, tai onkohan unilla yleensäkään mitään tarkoitusta. Minä uskon, että unet ovat vain ja ainoastaan unia, mutta olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mistä ihmeestä mieli kehittää mitä omituisempia unia, siis todellakin aivan jotain kummallisia? Vai olenko kenties tulossa hulluksi, ja nämä ovat jotain ensi oireita? Okei, jätetäänpä se pois laskuista… En kai minä nimittäin koskaan niin kovin täysijärkinen ole voinut ollakaan, hyvänen aika.

 

Unista sitten toiseen asiaan. Eilen, elikkä sunnuntaina katselin Serranon perhettä telkkarista kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä isukille tuli hoppu, että pitää päästä ajelulle. Ihmettelin, mikä kumma sitä oikein vaivasi. Lähdettyämme se sitten sanoi, että pitää mennä Siwaan. Kysyin, mitä me siellä teemme. Sehän sanoi tietenkin, että pitää hakea kaljaa. En luvannut viedä sitä Siwaan, niinpä se käveli. Sen lisäksi se oli tilannut taksin itselleen, että pääsee Siwasta pois. Joo, ja Siwaan on matkaa tästä ehkä peräti muutama sata metri. Ajatelkaa nyt, millaista rahantuhlausta. Eikö niitä rahojaan voisi järkevämmin käyttää? Ajella nyt taksilla ja ostella kaljoja ja viinoja ja ties mitä juomia ja sitten pihistellä kaikessa muussa tarpeellisessa. Onko tuo jostain kotoisin? Minusta ei.