Eilen kävimme katsomassa Harrikkaa serkkuni T:n autotallissa. Pitihän siitä muutama kuva ottaa luonnollisesti. Harmi, että en osaa lisätä tänne valokuvia/en tiedä miten ne lisätään. On se vaan hieno peli. Kuten ehkä aiemmin olen sanonut, on se hienompi kuin kuvissa. Katsellessani Harrikkaa kuvissa ajattelin, että eihän se ruma ole, että ihan siisti peli. Nähdessäni sen Tallinnassa olin tosiaankin aivan myyty, vaikka eihän koko pyörä edes minulle tullut... Ja on siinä vain hienot äänet. :-D Täytyy nyt hehkuttaa tässä. Täytyy ilmeisesti itsekin ajaa joskus moottoripyöräkortti ja alkaa ajella. Tietäisinkin tasan tarkkaan, millaisen pyörän ostaisin, jos siihen olisi joskus saumaa. :-D

 

Tulipa muuten mieleen, että T:llä on kaikki asiat jo nyt kunnossa. (Hmm, montakohan T:llä alkavaa serkkua minullakin on...??? Tuntuu, että niillä on kaikilla samat nimet!!!) Niin, sillä on jo oma firma, talo, kihlattu ja kihlatun tytär elikä serkkuni tytärpuoli... :-D Auto, kissa ja koira. Ihan kiva kyllä. Ehkäpä minäkin joskus saan elämäni laitettua kasaan jollain tavalla. Olen jo melkein päättänyt, mitä elämältäni haluan. Tai sanotaanko vaikka näin, että se on pikkuhiljaa alkanut muotoutua päässäni. Yhtenä aamuna se vain oli mielessäni. Toisaalta olen epävarma, koska olen niin pitkään ollut poissa "näistä" kuvioista. En nyt jaksa selittää, mitä "nämä" kuviot tarkoittavat. Eivät kuitenkaan mitään kovin kummoista.

 

Arvatkaas mitä. :-D Sain tänään taas siivottua hieman. Jippii! Olenkohan siis vihdoinkin saanut otettua itseäni sen verran niskasta kiinni, että voisin toistaa tällaisen pikkusiivouksen ainakin kerran ellei parikin, viikossa? Työn määrä ei kuitenkaan ole niin suuri, ja sitten on paljon mukavampi olla, kun kaikki on tuuletettu… Lattioita en taaskaan pessyt johtuen siitä, että tässä ei paljasta lattiatilaa ole juuri ollenkaan, joten sitä tarvitsee pestä harvoin. Huomenna täytyisi vielä jatkaa vähäsen, mutta onneksi työtä ei ole suorastaan hervoton määrä. Ennen sunnuntaita täytyy vielä ainakin imuroida ja ehkä jotain muuta, kun se isäinpäiväkin kerran tulee.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Isäinpäivästä tuli mieleeni, että tuossa mietiskelin täytekakun leipomista… Täytekakkua ei kuulemma saa leipoa, koska aineet maksavat yhtä paljon kuin valmis täytekakku. Kysyin, miksi ihmeessä hän näkee niin suuren vaivan siitä, jos minä leivon, kun kerran haluan leipoa.  Vastaus oli, että se stressaa häntä. En tosin ymmärrä, miksi. Ehkä se selittyy sillä, mitä jossain naistenlehdessä kerran sanottiin… Miehet eivät kuulemma välitä hössötyksestä sillä tavoin kuin naisimmeiset, eli synttäreitä ja muita on toki mukava viettää, mutta pois se turha hössötys siitä. Näin sanottiin muistaakseni Cosmopolitanissa. Tosin ei taida päteä kaikkiin. Enkä minä nyt sitäkään sano, että miehet eivät nauttisi saadessaan olla huomion keskipisteenä… Mutta siis ehkä kaikki se huseeraaminen sitten tekee sille sivustaseuraajalle jonkinsorttista stressiä. Ääh, en enää itsekään ymmärrä, mitä puhun. Parasta mennä eteenpäin.

 

Tuossa aiemmassa tänään lisäämässäni kirjoituksessa jo kerroinkin, että kävin shoppailemassa Halosella. Totta tosiaan, olen tyytyväinen siitäkin, että sain itseni raahattua kauppaan. Ei se vastenmielistä minulle ole, kuten ei siivoaminenkaan, päinvastoin. (Oikeasti, pidän jopa jälkimmäisestä.) Minun on vain vaikea ottaa itseäni niskasta kiinni että ”Nyt minä menen”, eikä lähteminen paljoa houkuttele jos ulkona on niin kylmä kuin tuolla nyt on… Mutta käyty mikä käyty, ja nyt saan sitten olla tyytyväinen reissuuni. Tosin edelleen on huomautettava, että kun aloitan, en taida osata lopettaa. Minun pitäisi saada lisää, lisää ja lisää vaatteita.

 

Muuten päivä onkin mennyt ihan rauhallisesti. Hain puheaikaa itselleni, jotta voin tekstailla M:n kanssa. Kävimme myös mummulla, kuten tavallista. Siellä oli tätini, jolla oli sitten taas vaihteeksi ongelmia puhelimensa kanssa... Ei kuulemma sim kortti pelannut. Katsoin kortteja ja vaihtelin niitä, mutta ei niistä kumpikaan tosiaan toiminut. En keksinyt muutakaan, joten neuvoin ottamaan yhteyttä joko asiakaspalveluun vaikkapa soittamalla, tai menemään sinne, mistä hän liittymänsä on ostanutkin. Annoin oikein sanatarkat ohjeet siitä, mitä siellä kannattaisi sanoa. Toivottavasti hän nyt sitten saa  vihdoin ja viimein puhelinasiansa hoidettua.

 

Teimme lähtöä mummulta, kun serkkuni pölähti äitinsä kanssa siihen tielle. P oli menossa johonkin jumpalle, mutta serkkuni S oli tulossa/menossa käymään mummulla. Juttelimme siinä hetken niitä näitä, ja kehotin  S:sää tulemaan kylään tässä taas joskus, kun kerkeää. S tuumaili, että tätimme puhelinkortin toiminta voi johtua esimerkiksi maksamattomasta laskusta, hänellä kun on paha tapa unohtaa ne kaappeihin lojumaan...

 

Luntakaan ei ole enää maassa, vaan se on jo ajat sitten sulanut pois. Huomenaamulla kuulemma tulee monta astetta pakkasta, että taitaa jäädä ikkunanpesut TAAS... Pakko kai tunnustaa tosiasiat: Minä en saa koskaan ikkunoitani pestyä.