No mutta yötä taas kaikille… Ihmeelliset aikani kirjoittaa eivät ole muuttuneet yhtään mihinkään. Huomenna minun pitää kyllä olla aikaisin ylhäällä, sillä olen suunnitellut ottavani kuvia heräilevästä kaupungista ja tekeväni peräti jotain hyödyllistä. Tänään olen vain nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Mitään muuta en ole oikeastaan tehnyt. Kello oli kahdeksan illalla, kun rupesin nousemaan ylös. Tulipahan ainakin nukuttua univelat pois, jollei mitään muuta. Olisin toki päässyt liikkeelle aiemmin jos olisin halunnut, mutta kun en halunnut. Olin niin väsynyt, etten jaksanut evääni edes liikauttaa.

Puhelimeni oli kiinni suunnilleen siihen kahdeksaan asti, mitäpä sitä turhaan auki pitämään kun ei kuitenkaan olisi saanut nukuttua... Kaikki olisivat soittaneet ja teksitiviestit olisivat lennelleet. "Kaikkiin" lukeutuu myös T, joka silloin eilen illalla tosiaan rimpautti, eikä ollut hyvällä tuulella. Illalla huomasinkin, että hän oli muistanut minua todella "mukavalla" tekstiviestillä. En viitsinyt siihen millään tavoin vastata... Joskus kieltämättä lapsettaa, mutta ei niin, että alkaisin enää "tässä iässä" laitella jotain lapsellisia "haukkumisviestejä" joista ei kukaan hyödy. (Olenpaa tosiaan ikivanha, tulevana vuonna täytän peräti kaksikymmentä... :-D)

A soitti melkein heti kun sain puhelimeni päälle... Se kysyi, miksi puhelimeni on ollut kiinni. Sanoin sille, että nukuin näin pitkään enkä halunnut herätä kesken unien siksi, että joku soittaa. Juttelimme jotain, ja A kertoi suunnilleen samat asiat mitä eilen illallakin. Leegokin soitti minulle jossain vaiheessa, ja juttelimme kunnes hän sanoi, että alkaa nukkumaan. Suharin kanssakin olen jutellut. Suhari ihmetteli, miksi puhelimeni oli kiinni lauantaina. Muistutin häntä Tallinnan reissusta. Kerroin hänelle T:n tunteenpurkauksista, ja hän oli ihmeissään. Eipä siinä sitten sen kummempaa.