Minulla on jostain syystä aikamoinen nälkä. Huomasin sen juuri äsken. En ole nukkunut, mutta jotenkin ikään kuin havahduin siihen, että mahani suorastaan huutaa ruokaa ja tulen kohta oikein kipeäksi, jos en saa ruokaa. En kyllä tajua. Tai siis ymmärtäähän sen, kun en ole mitään sen kummempaa tänään syönyt. Jossain vaiheessa söin jotain Mäkkärin hampurilaisia, mutta onhan tuosta jo monta tuntia enkä niitäkään edes syönyt kokonaan, koska tuntuu, että ne tulvat korvista ulos. Voisin kai kävellä kauppaan ja ostaa ruoka-aineitakin, mutta kokkailuun ei nyt satu olemaan kiinnostusta. Täällä ei vain yksinkertaisesti ole ruokaa. Luulen, että kellon mennessä vielä vähän eteenpäin lähden huristelemaan ABC:ta kohden. En vain viitsi mennä vielä, koska tänään on keskiviikko, ja minua häiritsee se turha nuoriso siellä. Kyllä, olen itsekin nuori ja siellä on omankin ikäluokkani edustajia. Olen vain tällainen hieman omituinen ihmiserakko. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tätä ei missään tapauksessa pidä käsittää väärin. En ole mikään syrjäänvetäytyvä nuori, joka hautoo joukkomurhia päänsä sisällä. Tai sanotaan, että joissain tapauksissa saatan olla välillä hieman syrjäänvetäytyvä, mutta se ei tosiaankaan johdu siitä, että suunnittelisin jonkun ampumista. Huh huh. En toki. Mielestäni korkeintaan pari ihmistä ansaitsisivat turpaan vedon, mutta muuta minä en missään tapauksessa kannata. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja haluaisin, että minulla olisi kavereita joiden kanssa hengailla, mutta nämä ikäiseni tyypit jotka Abc:llä hengailevat, ovat 70 prosenttisesti entisiä koulukiusaajiani. Ehkä poden edelleen jonkin asteista ahdistusta, koska en voi sietää samoihin tiloihin menemistä heidän kanssaan. Ajattelen, että kohta varmaan joku kertoo minusta jonkun hyvän vitsin, jolle kaikki räkättävät. Siitäkin huolimatta, vaikka en kaunaa heille sinänsä kannakaan ja luultavasti ainakin suurin osa heistäkin on viisastunut siten, että käyttäytyy ihmisiksi.

Mutta takaisin itse asiaan, joka ei varmaankaan kovinkaan mielenkiintoinen ole kenellekään muulle kuin minulle. Nälkä kurnii mahassa, eikä vähiten makean ja suolaisen nälkä. Siivoilin taas tuossa hieman. Pyyhin siis lähinnä pölyjä, koska mitäpä muutakaan tähän aikaan vuorokaudesta oikein voi tehdä? Pyykkiä en viitsi alkaa pesemään, koska isäni kaiketikin valittaisi siitä mennessään vessaan. Muualle se kun ei kuulu, siis se pyykkikoneen ääni. Imurointi on muuten vain liian äänekästä, eikä minua huvita. On se typerää, että joka päivä pitää imuroida kuin viimeistä päivää, jotta olisi siedettävää. Olen sanonut tämän monta kertaa, rupeaa suoraan sanottuna jo itseäkin kyllästyttämään tämä ainainen jauhaminen, vaan minkäs teet. Niin kauan kuin asia minua ärsyttää, aion siitä kirjoittaa vaikka sitten maailman tappiin asti. Toivottavasti asiani siihen mennessä ovat kuitenkin muuttuneet hieman toiselle mallille.

Mietiskelen tässä myös, että milloinkohan tuo ryypiskely alkaa loppumaan? Maanantaihin on vielä pitkä aika. Tässä on vielä monta päivää aikaa ryypätä, ja näin minun tuurillani isukki käyttää senkin ajan hyväkseen. Siinä ajassa minä varmaan oikeasti tulen hulluksi ja sekoan lopullisesti. Hermoni eivät kerta kaikkiaan kestä. Miten se muuten kestää tuollaisia määriä viinaa, ihmettelenpähän vain? Jos minä olisin juonut monta päivää, mahtaisin olla melkoisessa krapulassa. Tosin ottaisin siitä opikseni, enkä toista kertaa enää harrastaisi samaa. Mutta tietysti täytyy ottaa huomioon, että isäni on mieshenkilö, joten viina imeytyykin sen elimistöön eri tavalla kuin se imeytyisi minun elimistööni. Toisekseen tuollainen viikonmittainen ”oma loma” ei ole sille ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinenkään, joten siinä niitä lähtökohtia nyt sitten hieman siihen vertailuun. Olen vakaasti päättänyt, että jos ja kun minulla joskus on omia lapsia, niin niiden ei tarvitse ainakaan minun juomisestani kärsiä. En aio ruveta absolutistiksi, mutta jos jotain juon, niin todellakin niin että en päihdy siitä juuri lainkaan.

Voi hyvänen aika tätä minun nälkääni. Olen suunnitellut laihduttamista, mutta eihän se nyt tällä pelillä meinaakkaan onnistua. Ehkäpä sen ei sitten ole tarkoituskaan, ehkä olen ihan hyvä tällaisena. (Ylipainoa ei ole, muutaman kilon vain haluaisin pois.) Jos ei tämä yhtään ala hellittämään, täytyy kai lähteä sinne Abc:lle ennen aikojaan. Luulisi muuten, ettei siellä nyt välttämättä enää kahden jälkeen ole niin hirveästi porukkaa. Mistä sitä kuitenkaan tietää, ja ajattelin pelata varman päälle. En oikeastaan muutenkaan välittäisi kohdata siellä ketään tuttua joka rupeaa ihmettelemään, mitä kummaa minä siihen aikaan haen Abc:ltä ruokaa, olenko kenties tulossa jostain reissusta...? Valehtelemaankaan en jaksaisi ruveta, mutta jotta tuohon kysymykseen voisi vastata rehellisesti, pitäisi kysyjän olla sellainen ihminen joka ymmärtää jotain elämästä. Siis oikeasti ymmärtää. Sellainen, joka on nähnyt muutakin kuin oman napansa.