Hyvää nimipäivää minulle! En tosin kerro, mikä nimeni on. Ettekä te kaikki voi sitä tietääkään, koska tänään viettää nimipäiväänsä useampikin kuin yksi henkilö. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Juuri tällä hetkellä tätä kirjoittaessani ulkona näyttää olevan pimeää ja mikä ettei – kellohan on tietokoneen mukaan vasta kaksi yli neljä. Heräsin hieman ennen puolta neljää ja päätin lähteä keittiöön syömään ruisleipää. Aikainen aamupala, mutta toisaalta moni vanhempi aamuvirkkuhan nousee nimenomaan joskus neljän aikaan… En vain tiedä, mitä ihmettä tässä oikein tekisi, koska minulla ei ole mitään käsitöitä tehtävänä eikä tuo ulkoilma nyt välttämättä houkuttele minua käppäilemäänkään missään. Baaritkin aika vasta menneet kiinni, että liikkeellähän voi olla kaikennäköistä hiipparia. Ainakin saan aikaisemmin unen päästä kiinni! Jatkaakseni vielä tästä tämänhetkisestä ulkona vallitsevasta tilasta, voin todeta, että ainakaan jäiseltä siellä ei näytä. Autojen katot eivät näytä olevan lumessa eivätkä edes kuurassa, ja asfalttikin näyttää lähinnä märältä.

 

Perjantai-ilta meni aika pitkälti nukkuessa, taas. Ja näemmä vuorokausirytmini sekä unirytmini on jälleen kerran jollain tavalla seonnut, vaikka sanotaanko nyt sitten, että se sekaannuksen suunta voisi varmaan olla huomattavasti huonompikin. En aluksi keksinyt mitään tekemistä, mutta todella järkevän mielikuvitukseni ansiosta katsoin lopuksi Muumeja peräti muutaman jakson verran. Vaikuttaa siltä, että kehityksen suunta on suorastaan loistava. Vaikka mitäpä pahaa Muumeissa on. On kai sitä kamalampiakin tapoja kuluttaa aikaansa. :-D Muumeja katsoessa alkoi väsyttää, ja nukuin somasti iltakymmeneen saakka. Sitten heräsin ja huomasin, että taas kerran on mennyt liuta tv-ohjelmia ohi, mutta mitä siitä kun ainakin ostan niistä näkee nyt lauantainakin uusintana. BB:tä kerkesin katsoa jonkin aikaa, mutta sitten sekin loppui, ja tulin takaisin nukkumaan.

 

Nukkuessani ja katsellessani Muumeja, oli A laittanut minulle varmaan noin miljoona viestiä sekä yrittänyt soittaakin minulle harvinaisen monta kertaa. Minä en kuitenkaan vastannut, soittanut takaisin tai vastannut viestiin. Ei huvittanut puhua puhelimessa kenenkään kanssa, halusin kerrankin irtaantua kännykästä edes vähäsen. Mutta valitettavasti aina silloin kun minä en tahdo puhua, kaikki rynkyttävät puhelintani kuin viimeistä päivää. Paras tapa siis onkin päästä soittelijoista hetkellisesti eroon on laittaa kännykkä kiinni, kuten minä tuossa tein,… Tosin vähän huonolla menestyksellä, olin saanut varmaan miljoona viestiä aukaistessani äsken kännykän. Eivätköhän ne kaikki soittelijat mahda ihmetellä, mikä minua oikein riivaa kun kännykkäni on vuoroin kiinni tai vuoroin en vastaa. Eikö ne koskaan halua olla ilman kännykkäänsä? Tiedän, että on ärsyttävää jos yrittää toista kiinni eikä se vastaa millään, mutta silti.

 

Hmm. Olen tässä monta päivää vaahdonnut isäni ryyppytuurista, joka iskee päälle muutaman kerran vuodessa. Eilen se kyllä kävi kaljalla sen sijaan, että olisi mennyt ruokakauppaan, kuten minä pyysin. Omat rahani kun valitettavasti ovat siinä pisteessä, ettei niillä ostella jääkaappiin edes valoja… Se haki itselleen jonkinlaisen kaljatölkkipakkauksen, mutta ei näemmä olekaan juonut siitä jokaista tölkkiä. Hyvä. Ehdin jo ajatella, että se napoo ne kaikki kerralla ja lähtee vielä illalla jonnekin kaljalle. Tosin mistä minä tiedän, oliko se illalla jossakin, kun en kerran ollut koko aikaa lähellekään hereillä, mutta luulisin, ettei se missään ihmeemmässä ole ollut. Tällä hetkellä se nukkuu, ja minä en juuri nyt ole niin hirmuisen pahalla päällä kuten olen tässä monta päivää ollut. Tosin hermoni ovat selvästikin edelleen tiukalla. Ulkoilma varmaan auttaisi, mutta viitsiikö tuonne lähteä ihan vielä?

 

Kävin muuten lääkärissä eilen, eli siis perjantaina. Jokin aika sitten yläreiteen ilmestyi finnintapainen näppy, jossa oli sellainen ”mätäpää”. Puristin sen, ja sieltä tuli jotain nestettä ulos. Siihen ilmestyi kuitenkin sellainen ympyrän muotoinen punoittava alue, joka on ihan kauhean kuiva. Finnikohta parani aika hitaasti, ja on tuo aluekin tuossa jo jonkin aikaa ollut. Yritin katsoa netistä, mutta löysin vain jotain punkkipurema juttuja. Minä en ole liikkunut luonnossa, ja miten täällä sisällä mitään punkkeja olisi?! Kuitenkin päätin lähteä käymään lääkärissä ihan siltä varalta, että jos tuossa nyt on jokin tulehdus. Aika hankala itse sanoa, kun en mikään lääkäri ole. Nähdessäni jonon ilmoittautumisluukulla meinasin jo parkaista ääneen, mutta jono eteni loppujen lopuksi nopeasti, kun vieressä avattiin toinenkin luukku. Ilmoittautuessani minua häiritsi eräs nainen, joka tuli viereeni seisomaan ja kyyläämään jotain ilmoittautumiskopin ikkunassa olevaa lappua. Teki mieleni sanoa ihan nätisti, että eikö se voisi antaa vähän tilaa minulle, mutta pidin sitten suuni kiinni. Lääkärin juttusillehan minä en päässyt, mutta hoitajan puheille pääsin ilman sen kummempia odotteluita. Hoitajan mukaan tuo kohta ei ole tulehtunut, vaan merkki jonkinlaisesta atooppisesta ihottumasta. Minun pitäisi kuulemma ostaa kortisonia, ja mennä käymään sitten uudelleen lääkärissä, jos mikään ei auta. Ei minulla ole mitään kortisonivoiteita, hyvät hyssykät. Pitää kai tänään käydä ostamassa, jos tuostakin vaivasta pääsisin eroon.

 

Kissakin oli kai aikeissa tehdä jonkinlaisia tihutöitä eilen illalla. Aluksi kuulin eteisestä kummaa ääntä, ja menin katsomaan. Kissa se siellä käveli kenkien päällä. Ei siellä ole kuin parit lenkkarit, isän kumisaappaat ja vissiin omat kumisaappaani, sekä parit muut kengät. Ajattelin kuitenkin, että kissa menee nyt taas pissimään kenkien päälle, koska se käyttäytyi jotenkin sen oloisesti, joten hätistelin sen eteisestä pois. Hetken päästä kuulin taas jotain ihmeellistä rapinaa, ja tällä kertaa kissani olo olohuoneessa erään muovin päällä. Se ikään kuin kaivoi tassuillaan muovia. Taas kerran siitä ei ottanut selvää, mitä se tarkalleen ottaen oikein tekee, mutta jotenkin se näytti vähän syylliseltä, joten pönkkäsin sen ihan vähäksi aikaa vessaan. Ei se sitten mitään tihutöitä luojan kiitos eilen tehnyt, johan minä ehdin ajatella, että joudun taas pyykkäämään jotain ylimääräistä.

 

Niin, nyt olisi sitten keksittävä jonkinlaista tekemistä… En vain tiedä vielä, mitä. Ehkä bongaan jonkun hyvän aiheen, josta kirjoittaisin. Tai ehkä lähden ulos kohta puolin. Kellokin alkaa olla jo puoli viisi, eivät kai ne hampuusitkaan siellä aamuun asti hillu?