Uskokaa tai älkää, tämä päivä on sujunut nukkumisen merkeissä. En ymmärrä tätä väsymyksen määrää, sillä nukuin eilisenkin päivän ja heräsin vasta kahdeksan aikaan illalla. Yöllä menin nukkumaan heti kohta tuon viimeisimmän yöllisen blogimerkintäni jälkeen, ja nukuin kahteen asti päivällä. Ilmeisesti on sitten tullut nukuttua hieman univelkoja pois. Niin kuin sanottu, kyllä se väsymyskin joskus tulee. Olenkin tänään ollut hieman vähemmän huonolla tuulella, kun olen saanut nukuttua oikein kunnolla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta kuten tavallista, hyvä tuulenikin meni jo sivuun tuossa jokin aika sitten. Olin lähdössä kauppaan, kunnes isukki rupesi tuputtamaan visakorttiaan. Sanoi, että saan nostaa sieltä kaksikymppiä. Asia selvä, minä menin sitten Citymarkettiin. Ostin sieltä kaksi purkkia kissanruokaa, sekä pussillisen Fazerin ruispaloja. Niihin ostoksiin kului alle viisi euroaja maksoin ne käteisellä. Citymarketin jälkeen suuntasin Siwaan. Sieltä ostin kaksi purkkia maitoa, tuoremehupurkin, Coca Cola pullon (1,5l), kloriittipullon ja kaksi Fazerina- suklaapatukkaa. Myös nämä ostokset maksoin käteisellä, ja niille tuli hintaa vähän päälle 8 euroa. Sen jälkeen ajoin pankkiautomaatin kautta ja nostin tililtä kaksikymppiä enkä penniäkään enempää. Sitten ajoin kotiin ja laitoin auton lämpöön. Tulin sisälle ja laitoin ruuat jääkaappiin ja kloriitin siivouskaappiin. Isukki nousi sängystään ja kyseli korttiaan. Laitoin sen mikron päälle ja sanoin, että tässä on.

En minä sitten tajunnut jäädä siihen päivystämään, että ottiko se korttinsa vai eikö ottanut. Jonkun ajan päästä se tietysti rupesi syyttämään minua, että kortti on minulla. Ja totta kai minulla meni hermot, kuten tavallista, kun turhan takia syytetään. Jonkin ajan päästä se rupesi sitten soittamaan poliiseita paikalle. Ja minä satuin juuri silloin bongaamaan kortin mikron päältä. Aloin raivoamaan, että siellähän se sinunkin korttisi on, käytä silmiäsi äläkä viinapullojasi. Sitten se kyllä pyysi anteeksi, mutta eipä se paljoa lämmittänyt.

Ja sillä oli taas pullo viinaa, eikä sekään riittänyt, kun piti olla muutama pullo kaljaakin. Kaiken lisäksi se valitti, että mummu oli yrittänyt aiemmin päivällä soittaa mutta ei saanut minua kiinni. Sanoin, että puhelimeni oli suljettuna koska akku oli loppunut. Suljettuna se kyllä oli, mutta akku oli ihan ok. Nukuin ja laitoin koko puhelimen kiinni, jotta olisi harvinaisen selvää että minä en nyt vastaa puhelimeen kellekään. Halusin olla rauhassa, kerrankin. No joo, asiasta kolmanteen. Taivastelin ääneen, että onpa kummallinen pomo kun antaa sen mieluummin juopotella kuin tehdä töitä. Käski olla onnellinen, että on sellainen pomo. Sanoin, että eipä tässä juuri voi kovin onnellinen olla, kun sillä on mennyt taas viikko juopotellessa. Kai se sitten jonkinlaista tuurijuoppoutta on, ei kai sitä voi oikein paremminkaan ilmaista.

Nyt se on ilmeisesti juonut juomansa, koska tuli kyselemään minulta ryyppyjä. Sanoin, että eipä ole, kun en itse harrasta, ja vaikka olisikin niin en anna. Samaan hengenvetoon myös tiedustelin, että kun sen on tässä muutamana päivänä pitänyt lopettaa tuo tämänkertainen juopottelu, niin miten vitussa se käy noin erikoisen hitaasti? Se sanoi jo lopettaneensa. Tokaisin, että siltäpä joo tosiaan näyttää. Voiko tässä enää oikein muuta, kuin huokaista syvään?