No mutta, täällähän sitä taas ollaan ja reissu on tehty ja takanapäin…! Kohta puolin kyllä laittaudun yöpuulle, mutta sitä ennen voisi hieman kertoa tästä reissustamme. Toivottavasti ajastuksella laitettu teksti sitten tuli siihen aikaan kuin pitikin…!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Niin, painuimme pihalle odottelemaan taksia. Sieltä se tuli kahden maissa, ehdimme jo hieman hermostua että tuleeko se ollenkaan. Olemme kieltämättä melkoisia hätähousuja ja toisekseen mietiskelimme, ettei olisi mukava kävellä ”sellaisessa säässä” eli loskassa. Muutenkin on vähän riskialtista kävellä monta tonnia  taskussaan. Ei sillä, että kaikki tietäisivät taskussa olevan monta tonnia rahaa, mutta mistä sitä ikinä kenenkään päähänpistoista tietää. Taksi sitten tuli ajallaan ja kärräsi meidät ennätysajassa rautatieasemalle. Sinne päästessämme katsoimme ihan ensimmäiseksi, miltä raiteelta juna lähtisi. (Kakkoselahtan se.) Laitoimme myös merkille junaa odottelevan naisporukan, joista jollain ilmeisesti oli synttärit juhlinnasta ja puheista päätellen. Shampanja lasit senkus kilisivät, ja onnea toivoteltiin.

 

Puhelimeni olin sulkenut jo taksissa, joten siitä ei ollut mitään riesaa. (En halunnut kenenkään häiritsevän matkailutunnelmaani.) Sen sijaan kammoksuin ajatusta siitä, että tämä juhliva ja iloinen naiskööri tulisi kanssamme samaan vaunuun. En millään olisi jaksanut kuunnella heitä. Kaiken kukkuraksi asemalle näkyi saapuvan entistä enemmän porukkaa, ja toivoin heidän kaikkien kohdalla että eivät tulisi samaan vaunuun. Nimittäin en tykkää matkustaa, jos porukkaa on paljon.

 

Viereiselle raiteelle tuli sitten Kemijärvelle lähtevä juna. Osa porukasta kai meni siihen junaan, mutta vain muutama. Kohtapuolin kuulutettiin, että Helsinkiin lähtevä juna myöhästyy noin kymmenen minuuttia. Manasimme keskenämme, että junat myöhästelevät melkein joka ikinen kerta kun niillä on itse menossa, oli kesä tai talvi. Epäilin huonoja ilmoja, mutta mistäpäs minä sitä lopullista syytä tiedän, eikä sen niin väliäkään. Kemijärvelle suuntaava juna odotti ja odotti, ja ykkösraiteelle saapui tavarajuna. Kemijärvelle lähtevä juna pääsi vauhtiin, ja hetken päästä ilmestyi asemalaiturille se odotettu juna Helsinkiin. Vaunuun tuli meidän lisäksemme siltä asemalta vain joku tummaihoinen poika, ja vaunussamme nukkuivat kaikki. Remuava naisporukkakkin hakeutui makuuvaunuun.

 

Juna kulki ja muut nukkuivat, mutta minä en saanut unta. Yritin nukkua, mutta uni ei vain tullut vaikka väsyttikin aika lailla. Välillä kuuntelin mp3-soittimella jotain siihen ladattua musiikkia, ja aina radion kuuluessa radiota. Harvemmin se radio kuitenkaan tuossa välillä kuului, koska juna liikkui koko ajan… Kävi sitten niin, että yöllä en nukkunut silmällistäkään. Jossain vaiheessa taisimme olla hieman myöhässä, mutta saimme kuitenkin kiinni. Junan saapuessa Vantaan alueelle näin tuttuja maisemia, ja totesin, että pian ollaan perillä. Jännittyneinä odotimme molemmat junasta pois pääsyä.

 

Olimme sopineet, että serkkuni isä ajaa autonsa aseman oikealle puolelle, eli siihen suuntaan, josta junat lähtevät Espooseen. Kävellessämme kuitenkin siihen suuntaan serkkuni isä huusikin meitä, hän olikin saanut autonsa toisaalle parkkiin. Pääsimme lähtemään, ja harhailimme jonkin aikaa koska emme huomanneet kääntyä eräästä risteyksestä… Loppuviimein pääsimme Länsisatamaan, emmekä edes olleet viimeisten joukossa. Autolla ajoimme sitten autokannelle muiden autolla tulijoiden perässä. En olekaan ennemmin käynyt autokannella, joten olihan se aika jännää. Juuri saatuamme auton pysäköityä autokannelle Harrikan myyjä soitti isälleni ja kyseli, olemmeko jo laivassa. Sanoi lähtevänsä tulemaan Tallinnaan.

 

Ensiksi etsimme vessat ja seuraavaksi ruokapaikan. Laiva oli pieni, sillä kyseessähän on laiva, joka liikennöi Helsinki-Tallinna-Helsinki-väliä monta kertaa päivässä, ja tekee sen siis parissa tunnissa ollen noin puolitoista tuntia maissa. Tilasimme kaikille kolmelle hampurilaiset, mutta minä en syönyt omaani sämpylän ollessa melko kuivaa. Siinä oli myös sellainen pieni vika, että sämpylä mureni käsiin… Join myös kahvia. Laiva keinui aika lailla, ja minulle tuli hieman hutera olo. Rupesi röyhtäyttämään, mutta oksennusta ei sentään tullut. Olo taisi johtua lähinnä siitä, että olin valvonut koko yön enkä oikeastaan syönyt mitään. Tämän jälkeen halusin ehdottomasti mennä katselemaan parfyymiliikkeeseen. Katselin siellä ympäriinsä: näin Lancomea, Biagiottia, Pradaa, Cuccia, Chanelia, Giorgio Armania, Dioria, Dolce & Gabbanaa… Ja vaikka mitä. Päädyin kuitenkin ostamaan Laura Biagiottin tuoksun, josta olen jo monta vuotta haaveillut.

 

Jonkin ajan päästä siirryimme autokannelle odottelemaan, että ramppi laitettaisiin sillä tavalla, että kannelta pääsee ajamaan pois. Hetken päästä siirryimme sitten ulos. Ajattelimme, että moottoripyöränmyyjä on ehdottomasti pakettiautolla liikkeellä, koska mihinpä muuallekaan hän moottoripyörää voisi laittaa. Erehdyimme ensin autosta, mutta otimme sitten puhelun myyjälle. Hän löytyikin sitten check in-alueelta. Pyörä oli luonnossa paljon hienompi kuin kuvissa. Pakoputkissa oli naarmuja, ilmeisesti pyörä oli käynyt kiveen tai johonkin muualle, mutta pyörän myyjä antoi kaupan päälle uudet putket. Reilua! Paperit tarkastettiin, samoin rungon numero… Kaiken todettiin olevan kunnossa, joten kaupat tehtiin ja pyörä lastattiin meidän autoomme. Myyjä poistui paikalta, ja me poistuimme takaisin laivaan.

 

Menimme kahville, vaikka minä kylläkin join kokista. Sen jälkeen menimme Tax freehen. Isäni ja serkkuni isä ostivat jonkin verran väkeviä sieltä (kuitenkin kohtuudella) sekä karkkia. Sitten pyysin kymppiä lainaksi, ja painelin taas parfyymikauppaan. Aluksi olin ajatellut säästellä rahojani, mutta sitten päätin, että viime kerrastani laivalla on vuosi, ja silloin en tuonut sieltä oikeastaan yhtään mitään itselleni, joten nyt on minun vuoroni täyttää materialistisia halujani. Tällä kertaa mukaani tarttui Lancomen ”Hypnose”-niminen hajuvesi. Kieltämättä on mukavaa, kun on kaksi merkki hajuvettä, joista molemmista olen jonkin aikaa haaveillut. Toki kauppaan jäi ainakin kymmenen muuta sellaista hajustetta, jotka vielä haluaisin.

 

Laivan tultua satamaan noin viidensadan kilometrin pituinen ajomatkamme takaisin kotipuoleen alkoi. Tällä kertaa matkasimme kaikki kolme yhdessä, koska pitihän serkkuni isänkin jo mennä kotiin. Pysähdyimme muutamia kertoja, ja nukahtelinkin pari kertaa. Luulimme välillä tien pinnan olevan jäässä, mutta siinä olikin suolaa… Tännepäin tultaessa oli kyllä kylmempää ja lumisempaa, ja maa oli myös jäässä. Parempi tietysti niinkin, kuin että olisi koko ajan loskakelit. Sekään ei olisi kivaa. Kävimme ihan ensimmäiseksi syömässä Pirkanhovissa lähellä Tamperetta. Maksoimme buffetista kaikki kolme. Meinasin jo sanoa, että ei minulle kannata sellaista maksaa, mutta en sanonut. Tarjolla oli perunamuusia ja lihapullia joista tykkäsin erittäin paljon. Söin, ja sainkin mahani täyteen. Seuraavaksi pysähdyimme Jalasjärvellä Juustoportilla. Minulle ostettiin limsapullo, ja isäni ja serkkuni isä joivat kahvia. Jatkoimme taas matkaa, ja pysähdyimme vielä jossain pienessä paikassa, mutta en muista mikä se oli. Siellä ei ollut edes huoltoasemaa, pysähdyimme vain jaloitellaksemme.

 

Kello oli niin paljon päästessämme perille, että päätimme kuskata pyörän sille tarkoitettuun talliin heti huomenissa, kun heräämme. Minulla onkin tiedossa, mitä huomenna aion tehdä – ottaa kuvia tästä kotikaupungistani. Olen pitkään hautonut ideaa, mutta en saanut aikaiseksi.