Keskustelin ystäväni kanssa miehistä, rakkaudesta ja ihmissuhteista yleensä. Me molemmat olimme sinkkuja. Seurustelusuhteemme ovat kariutuneet mitä merkillisimmillä tavoilla. Olimme molemmat siitä mieltä, että ystäviä pitää olla, sekä mies- että naispuolisia. Olimme molemmat kyllästyneet miehiin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minulla ei ole sen kummempia periaatteita siitä, milloin voi seurustella, kuin että silloin kun itsestä siltä tuntuu ja siihen on henkisesti ”valmis”. Keskustellessamme minä kuitenkin pidin yllättävän pitkän puheen siitä, että en aio nyt vähään aikaan seurustella kenenkään kanssa, koska lyhyessä ajassa on tapahtunut ihan liikaa asioita. Kerroin tunteistani, jotka olivat hieman ristiriitaiset. Kolmivuotinen seurusteluni kariutui jokin aika sitten siihen, että sain kuulla tämän nykyisen exäni seurustelleen toisen naisen kanssa kuukauden. Minulle hän ei tätä tietenkään kertonut, vaan seurusteli edelleen minunkin kanssani, kuten aina ennenkin käyttäytyen kaikin tavoin normaalisti. Sanoin, että en tahdo vähään aikaan seurustelukumppania – minun tapauksessani miestä – ja että en sellaista edes tarvitse.

Miten aina onnistunkin päästämään suustani sellaista, mitä en kuitenkaan tule vähän ajan päästä tarkoittamaan? Sillä hetkellä ihan varmasti tunsin, että en tarvitse miestä, enkä edes halua seurustella. Sinkkuus ei ole koskaan ollut minun unelmani tai haaveeni, mutta sillä hetkellä halusin ja aioin nauttia täysillä sinkkuelämästä. Päätökseni tiesi kuitenkin huutia, kun aloin jopa omaksi yllätyksekseni seurustella.

Voit miettiä, miten seurustelu voi tulla yllätyksenä omalle itselle. Mietin tätä juuri nyt itsekin. Minun kohdallani nyt kuitenkin on niin, että joskus joku asia on joko erittäin suuri yllätys, tai sitten se ei yllätä lainkaan. Tai mahdollinen kolmas vaihtoehto on, että se tekee molempia tasapuolisesti. Yllättää ja on yllättämättä samaan aikaan, mitä käsittämättömimmillä tavoilla.

Kyseessä oli tuttu ihminen. Sellainen, jonka olen tuntenut jo pidempään. Meillä on joskus aiemminkin ollut jotain, mutta se on jäänyt lyhyeen oman haihattelevaisuuteni vuoksi. En tiedä, olisiko siitä tullut silloinkaan mitään. Ehkä olemme liian samanlaiset, tai sitten niissä joissain asioissa liian erilaiset. En todellakaan tiedä, mutta jokin on taas kerran mennyt vikaan. Ehkä kyseessä onkin lyhytaikainen ihastuminen, jollaisia jokaisella on jossain vaiheessa elämää. Nyt tilanne on sellainen, että en tunne enää samanlaista vetoa tähän ihmiseen, kuin alussa. Olen hieman huolissani, sillä itse asiassa se ei tunnu minusta lainkaan surulliselta. Olen nimittäin löytänyt uuden kohteen tunteilleni. Tämä alkaa olla jo hieman pelottavaa.