Ensiksi haluan todeta, että kaipaan tosi rakkautta.

 

Lopetan tämän säälittävän ruikuttamisen ihan pian. Päätin olla vähemmän raukkamainen, ja ilmoittaa itsestäni S:lle. En tietenkään saanut sanottua sille mitään sellaista suoraan, mitä olen tänne kirjoitellut. Se olisi ehkä hieman vaikeaakin, koska tyypille pitää puhua englantia, sillä se on alkujaan nepalilainen. No, kuitenkin. Keksin jonkin säälittävän tekosyyn, minkä varjolla en sitten muka päässytkään paikalle. Se sanoi ymmärtävänsä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jouduinkohan nyt kuitenkin ojasta allikkoon? Tyyppi tuossa sanoi, että ellen minä mene sinne käymään, se tulee käymään täällä. Minulla on sen osoite, joten se pyysi omaanikin. Ja minä annoin kadun osoitteen. Ja talon numeron. Tämähän on kerrostalo, joten sen on vaikea löytää minua täältä, ellei se ala järjestelmällisesti käymään jokaista asuntoa läpi. Tuskinpa se sitä kuitenkaan tekee, tuskinpa minä niin tähdellinen sille olen. Toivottavasti ei. Annoin nimittäin väärän asunnon numeron. Olen pahoillani, että olen näin säälittävä ja raukkamainen, mutta kun en nyt halua mitään häirikköä koputtelemaan ovelleni. Olisi ihan ok, että minulla kävisikin täällä ystäviä kylässä. En kuitenkaan tunne koko tyyppiä kunnolla, jne. En halua sitä tänne, enkä kyllä halua mennä senkään kotiin. Luultavasti teen siis sillä tavalla, että nousen kerrankin aamulla aikaisin ylös, ja soitan sille. Sitten pyydän sen keskustaan jonnekin kahvimestaan. Juttelen sen kanssa siellä, ja sanon, että minun pitää lähteä.

 

Hemmetin hemmetti. Onhan se kiva, että joku tykkää, mutta kun satun olemaan hieman epäluuloista sorttia. En siksi, että kyseessä on nepalilainen. Jotkut ihmiset vain ovat hieman epämääräisempiä kuin toiset. Esimerkiksi M:lle voisin antaa kotiosoitteeni, ja voisin olla huoleti siitä, ettei se tule keskellä yötä ovelleni rämpyttelemään. S ei kyllä pääse itsekään tänne rämpyttelemään, sillä alaovet ovat lukossa. No, jos nyt yötä ei oteta lukuun, niin ainakaan epämiellyttäviin aikoihin. Sitä paitsi kotiväki voisi hieman ajatella ja ehkä tykätä huonoakin, jos toisin tänne yhtäkkiä jonkun tuntemattoman/puoli tutun ihmisen, josta en tietäisi mitään. Koska oikeasti, vaikka miten yritän karistaa sen naurettavan tunteen, minusta tuntuu että tuossa ihmisessä ei ole kaikki kohdallaan.

 

Ehkä olen katsonut liikaa Salkkareita tai napsinut vaikutteita jostain muualta, mutta siltä minusta tuntuu. Vaistoon kannattaa minusta luottaa. Olisi kivaa saada ystävä, joka on nepalilainen. Minulla ei ole mitään nepalilaisia tai muita ulkomaalaisia vastaan. Minulla on ystävinä monista eri maista. Osa heistä asuu Suomessa, osa ulkomailla. Yksi parhaista ystävistäni on liettualainen, tällä hetkellä hän opiskelee Englannissa ja oikeastaan siis asuukin siellä. Häneen tutustuin koulun kautta vaihto-oppilasprojektin kautta monta monituista vuotta sitten, joskus ala-asteella. Hän on aivan ihana ihminen. Helsingissä tutustuin kuin ihmeen kaupalla muutamaan somalialaiseen. Olimme samassa kaveriporukassa, ja sitten aloimme tutustua. Nämäkin ovat aivan ihania ihmisiä, eikä sillä todellakaan ole väliä, että he ovat somaleita, ja minä en. Tajusitte jo varmaan pointtini?

 

Niin, siis pointtihan ei ole se, että voisin olla ystävä mutta en tyttöystävä. Kyse ei ole siitä. Jos rakastuu, niin sitten rakastuu. Mutta kun tämä S on nyt tässä tämän illan aikana laitellut vähän sen tyylisiä viestejä, että taidan tasan tarkkaan tietää, mitä hänellä on mielessään ja mitä hän haluaa. Minä en halua sellaista. Minä haluan oikean suhteen. Haluan, että minua rakastetaan siksi, millainen ja kuka minä olen, eikä siksi, että olen päätynyt jonkun tyypin kanssa sänkyyn ja että seksi on ollut tyydyttävää.