A soitti juuri äsken… Minulla ei ole taaskaan rahaa soittaa sille, muuten linjat varmaan olisivatkin kuumina yötä päivää. Tuo puhuminen tuppaa maksamaan niin perhanasti, ja eihän se voi koko ajan täällä vain minun takiani olla. A pyysi, että toisin sille jonkin hienon vaatekappaleen, jos vain löytäisin halvalla. Vaikka takin, tai jonkun. Minä sitten lupasin, että kyllähän se järjestyy, jos siis vain jotain hienoa löytyy. Sanoin kyllä etukäteen, ettei siellä ole oikein aikaa shoppailla, mutta jos nyt sattuu laivassa olemaan jotain niin voinhan minä ostaa. Ja onhan siinä sataman lähelläkin sentään jotain. Pitää nyt vielä kysäistä, kelpaisiko vaikka joku miesten hajuste tms., jos en minä muuta satu löytämään. Luultavasti kelpaa, mutta  harmi vain kun en oikein tiedä sen mausta. Tiedän vain, mikä omaan nokkaani tuoksuu hyvälle. En tosin ole varma, onko meillä samanlainen maku. Sellainen, joka minun nenässäni tuoksuu taivaalliselta, saattaa sen mielestä haista suorastaan hirvittävältä. Tosin kai minä siinä määrin uskallan omaan vaistooni luottaa, että en ihan mitä tahansa ostele? Esimerkiksi märännyt kala ei tuoksahda minusta kovin hyvältä, ja tuskin Aankaan, joten enköhän minä jotain uskalla ostaa. Parempi olisi säästää, mutta katsotaan nyt.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

M on laitellut minulle  tässä viestejä pitkin päivää. Aamulla se laittoi viestin, jossa toivotti minulle hyvää matkaa. En ole aivan varma, vastasinko sille sanomalla, että kiitos, vaikka ei ihan vielä lähdetäkään. Ei ole oikein rahaa tekstailla, joten luulen, että se jäi laittamatta. Niin, en ole ihan varma siksi, koska olin viestin saadessani melko unenpöpperössä. Myöhemmin M tekstasi, että olenko mahtanut jo hylätä sen. En vastannut siihen ainakaan mitään, siitä olen varma. Ja nyt illalla se heitti, että jos vaikka tulisin naukkailemaan sinne jotain lonkeroita. Vitsihän se nyt siinä mielessä oli, koska se varsin hyvin tietää etten minä juuri nyt voi lähteä naukkailemaan mihinkään mitään muuta kuin vettä, tai muutenkaan viitsi lähteä nyt paria tuntia ennen matkalle lähtöä yhtään mihinkään. Sellainen nelisen tuntiahan tässä nyt taitaa olla. En viitsi tarkastella kelloa, koska aika tuntuu ja näyttää silloin kuluvan niin hitaasti. Siitä M:n viimeisestä viestistä, kyllä se taisi sisältää osan totuuttakin. Siis että ehkä totuus piili rivien välissä, ehkä se olisi halunnut minut sinne naukkailemaan jotain, tai muuten vain olemaan. En niin välitä tuosta naukkailusta, minkä se tietää itsekin.

S on jättänyt minut tänä päivänä rauhaan, mikä ihana olo minulla onkaan kun se ei ole ahdistamassa. En tiedä, onko se poistanut numeroni, niin kuin se sanoi. Siis sehän lupasi poistaa kaikki yhteystietomme, jos emme torstai-iltana tapasi. Tarkoitukseni oli taas kerran alun perin nähdä se, ja tällä kertaa jopa muistinkin sen, mutta sitten en vain viitsinyt enkä jaksanut enkä oikeastaan halunnutkaan lähteä paikalle. Sen kotiin minun olisi pitänyt mennä, ehkä sekin hieman ahdisti. En yritä keksiä mitään tekosyitä taaskaan, mutta tuntuu vähän oudolta mennä sellaisen ihmisen kotiin, jonka on ehkä kaksi kertaa nähnyt. No, eilen illallahan se soitti jossain vaiheessa, ja kyseli käykö minulle sittenkin vasta puoli kymmenen aikaan illalla, kun puhe alun perin oli kello yhdeksältä. Sanoin, että käyhän se. Sitten se laittoi minulle viestiä, että nähdäänkö pian. En vastannut siihen mitään, koska puheajallani oli parempaakin käyttöä, sillä viimeisiä viedään noiden A:lle soittamieni puheluiden takia. Sitten se soitti, ja nostin läpän puhelimestani sillä en tiennyt ollenkaan säädön olevan siten, että kun nostan läpän, puheluun vastaan automaattisesti. Kuulin S:n äänen, ja painoin punaista luuria. Suljin puhelimeni. Ihan sama, mitä S oikein ajatteli. Jättääköhän se nyt minut rauhaan?