Aiemmin olen ilmeisesti lisännyt tänne kirjoituksen, jonka lopussa mietiskelen, mahtaako minulle olla kehittynyt vaatteista jonkinlainen pakkoneuroosi. Vaatteita minulla on toki paljon. Kenkiä minulla on myös jonkin verran. Niitä ei ole niin sanotusti yllin kyllin, eivätkä kengät täytä asuntoani tai elämääni siten, että joutuisin miettimään mihin ihmeeseen minä ne kaikki tungen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Monetko kengät naisella oikeastaan pitäisi olla? Monetko, mitä lajia, pitäisikö värejä ja laatuja olla useita? Kenkämarkkinoita katsellessa kyllä tuntuu siltä. Missään ei ole annettu kunnollista osviittaa, monetko kengät vähintään pitäisi omistaa. (Joidenkin kohdalla pitäisi kyllä varmaan soveltaa juttu niin, että monetkohan sitä saa korkeintaan omistaa.) Minusta naisella pitäisi olla ainakin parit matalat ohuemmat arkikengät, joita ei välttämättä pidetä talvella kovassa pakkasessa. Ainakin yhdet syys- ja talvikengät. Kesäkenkiä saisi myös olla parit. Korkkareitakin saisi olla parit. En oikein osaa määritellä, kuinka paljon kenkiä todellisuudessa pitäisi olla, sillä itselläni on jonkin verran kenkiä, ja määrä tuntuu pieneltä. Onko parikymmentä kenkäparia ja siihen vähän päälle (pitäisi tarkistaa vaatehuoneen kaikki lokerot) pieni vai suuri määrä? Minusta se ei ole oikein kumpaakaan… Kenties sopiva?

 

Vaikka joka paikka ei kenkiä pullistelekaan, olen hulluna kenkiin. Erityisesti ns. juhlakenkiin. Kaikenvärisiin, mataliin sekä korkeisiin. Kaikenlainen ”bling bling” on mieleeni erityisesti kenkiä ajatellen. Ostin tuossa eräänä kauniina päivänä Haloselta peräti kolmet kengät. Kyllä, siellä oli alennukset. Kengäthän saattavat olla siellä satasenkin paikkeilla. Nyt sain kuudellakympillä kolmet. Yhdet kullanväriset ja erityisen juhlalliset, nimenomaan sitä bling bling-kaliiperia, josta niin pidän. Ostin myös kahdet pistokasmalliset ”tossut” muutaman sentin pohjalla. Toiset ovat hieman kultaan ja beigeen vivahtavat ja toiset ovat mustat lakeeriset ja hopealla koristellut. Kaikki kolme kenkäparia ovat oikein miellyttävät jalalle.

 

Nilkkureitakin minulla on muutamat. Saappaita minulla on joko kolmet tai neljät. En ole aivan varma, koska en ole tarkistanut. Kolmet niitä nyt ainakin on. Luonnollisesti en pahastuisi, jos minulla olisi vielä yhdet nilkkurit lisää. Oikeastaan kahdet, sillä yksien soisin olevan korkeammat ja toisten matalammat. Matalia nilkkureita minulla ei ikävä kyllä olekaan, sillä kissani pilasi ne viimevuotiset matalat. Täytyypä siis laittaa toivelistalle.

 

Uusia kenkiä tulee jatkuvasti kauppohin, niitä mainostetaan. Alennusmyynnit pullistelevat kenkiä. Kukapa niitä ei haluaisi ostaa? Ei siis liene ihme, että tälläkin hetkellä haaveilen uusista kengistä. Tuttavani kommentoi kenkäintoani tuhahtamalla, että ”Onko sulla joku kenkäfetissi, vai?” En silloin tiennyt, mitä siihen olisin vastannut. No, palatakseni listaan, joka käsittelee toiveita uusista kengistä. Tämähän on armottoman pitkä, jos aletaan käymään ihan kaikki todella haluamani läpi. Laitankin siis tähän vain muutaman osviitan.

Halosella myydään sinisiä strassein koristeltuja juhlakorkkareita, jotka minun pitäisi ehdottomasti saada. Kokoelmistani puuttuvat myös punaiset sekä hopean väriset kengät. Nämähän on ehdottomasti jossain vaiheessa saatava, ja luulenkin että ennen joulua ostan ainakin nuo siniset kengät pois Haloselta, jos niitä vain siellä vielä silloin on. Korkokenkiä ei koskaan ole liikaa. Tuntuu siltä, että tietyn väristen vaatteiden kanssa pitäisi olla tietyn väriset korkokengät. Musta käy kaikkien kanssa, mutta jotenkin tuntuisi turhalta laittaa sinisten vaatteiden kanssa mustia korkkareita, kun voi laittaa sinisetkin.

Minulla on kolmet matalat nauhoilla sidottavat kengät. Nämä ovat melkoisen uusia, vain muutaman kerran käytetyt. Minusta tuntuu, että niitä on vähän. Jos joku nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä näin, ja että onko päässäni pahastikin vikaa, voin kyllä kertoa, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että eräs luokkatoverini tuntui vaihtavan tällaisia ”tennarimallisia” kenkiään jopa päivittäin. En oikein tiennyt, miten suuni olisin pannut, kun itselläni tuntui olevan joka ikinen päivä samat kengät jalassa.

Niin, ja ne parit nilkkurit olisivat ehdottomasti mukavat.

 

Olen tullut siihen tulokseen, että nainen yleensä luonnollisesti pitää vaatteista, asusteista ja kengistä. Ainakin tiettyyn ikään tullessaan. Joskus kiinnostus on hieman lievempää ja joskus se suorastaan oireilee. Tai antaa muita merkkejä itsestään. Mutta, kaikesta huolimatta, se on aivan normaalia. Hurraa, minun ei siis tarvitsekaan varata aikaa Psykiatri Aivokaisen vastaanotolta.

 

Joten, jos joku seuraavan kerran tulee esittämään nasevia kysymyksiä siitä, mahtaako minulla olla jonkin sorttinen kenkäfetissi, vastaan ihan pokkana, että ”Joo on. Mikä mättää? Eikö sun kaapista löydy kuin yhdet kengät?”