Päätin juuri, että en ikinä enää tämän jälkeen tee tässä perhanan talossa yhtään mitään. Ihan vain siksi, että jos nyt olen tässä koittanut jotain järjestystä ylläpitää ja siivoilla että olisi puhdasta isäinpäiväksi, niin sehän on näemmä ollut ihan turhaa. Vessan olen saanut siivota tänään yhteensä seitsemän kertaa. Minä kun luulin, että se yksi ihan vapaavalintainen siivous olisi tälle päivää riittänyt, mutta ei. Aivan sama, vaikka imuroisin tässä kämpässä kymmenen kertaa vuorokaudessa, kun ei se järjestys kuitenkaan pysy yllä. Isukki on muka lopettanut tupakan polton, mutta viinaksia nauttiessaan polttaa. Ja kyllä vain, niitä perhanan kessunmuruja on sitten joka paikka täynnä. Eräs niistä pikkumatoista, jonka sain pestyä, on täynnä sipsin muruja. Olohuoneen sohva on varmaan täynnä kessunmuruja. Siis että mitä helvetin väliä sillä on, mitä täällä tekee, kun ei täällä kerran sille mitään arvoa anneta. Täällä kannata mitään joulujakaan laitella, täällähän juopotellaan. Sehän se elämän suola tuntuu olevan.  Turhaan kai tuo isäinpäiväkakkukin leipomosta haettiin, eihän täällä edes mitään isäinpäivää ilmiselvästikään aiota viettää. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ilmeisesti tämä uusi malli koskee nyt sitten ihan jokaista juhlapyhää tai yleensäkään juhlaa. Viimeksi en saanut viettää synttäreitänikään – sen sijaan jouduin lähtemään kotoani pois.

 

Enpä voi muuta sanoa, kuin että tällä hetkellä syö miestä – tai tässä tapauksessa naista – aika railakkaasti.

 

No niin, nyt rauhoituin hieman.

Voitte toki ihan vapaasti ihmetellä äkillistä purkaustani. Minähän yleensä kirjoitan kovin rauhallisen sävyisesti. En asiallisuudesta sano mitään, sillä kaipa se sekin on jokaisen omassa päässä. Mutta siis monestikaan en pura itseäni kirjoittamalla raivoissani mitä sylki suuhun tuo, mutta poikkeus kai vahvistaa säännön. Eihän se aurinkokaan aina paista eikä sitä voi aina olla hymy naamalla. Tai voi, mutta minä en ole, jos minua ei jostain syystä satu hymyilyttämään tai minun ei tee mieli hymyillä. Tarkoitukseni ei ole "angstata", vaikka se kai siltä saattaa kuulostaa. Mutta nyt on kyllä nauru kaukana, itku sen sijaan ei ole. Tästä tilanteestakaan en valitettavasti onnistu löytämään kerta kaikkiaan mitään huumoripitoista.

 

Loppuisi jo tämäkin viikonloppu ja tulisi maanantai, niin saatettaisiin olla askel lähempänä tuota juomisen lopetusta. Eihän tässä ole ollut kyse kuin kahdesta päivästä, mutta uskokaa pois, että se saattaa olla yllättävän rasittavaa katsottavaa ja kuunneltavaa.

 

Ja lopuksi siteerataan Ismo Alangon laulun sanoja, sillä ne istuvat tasan tarkkaan siihen mielialaan, joka minulla juuri nyt on:

"Mua vituttaa niin ankarasti,

vituttaa aamusta iltaan.

Vituttaa, on kaikki turhaa

Vittu kun vituttaa.

Työnnä positiivinen ajattelu hanuriisi

Kierrän kriisiryhmänne kaukaa

Älä tyrkytä minulle terapiaa…"

 

Ja niin edelleen. Kaikesta huolimatta hyvää alkavaa päivää kaikille.