Seuraava liittyy yläasteaikoihini. Koulussa oli eräänlainen juhla piristysmielessä oppilaille. Siihen kuului laulua, tanssia ja musiikkia. Minä olin apuna järjestämässä juhlaa parin ystäväni kanssa. Asettelimme parhaillaan mikkejä paikoilleen, mutta emme olleet panneet merkille, että äänentoisto todellakin pelasi salissa. Juhlasaliin ilmestyi pari opettajaa, joista toinen oli sellainen, josta en erityisemmin pitänyt. Häntä kutsuttiin yleisesti "Lehmäksi". Tietysti minä kommentoin tapahtumaa ystävälleni tyyliin ”Mitä tuo Lehmäkin tänne tuli?” Ystäväni rupesi tirskumaan, että onpas opettajalla sitten kirkkaan keltainen villatakki, kun yleensä nuoret käyttävät sellaista. Kolmas meistä järjestäjistä lisäsi vielä, että ”Olis menny navettaan, eiköhän se lypsyaikaki oo jo käsillä!” Emme huomanneet, miten lujaa puhuimme, emmekä tienneet, että opettajat kuulivat puheemme sinne missä olivat. Opettajat kävelivät sitten meidän luoksemme, ja ”Lehmä” huomautti, että keltainenhan on oikein raikas ja pirteä väri tähän aikaan vuodesta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />