Ihmissuhde rintamalla menee ihan hyvin, vaikka osittain koenkin tilanteeni hieman sekavaksi. Olen tosi kiinnostunut A:sta. Pidän siitä. Olen ihastunut. Ehkä hieman enemmänkin. Rakastumisesta tai rakkaudesta ei kai kannata tässä vaiheessa vielä puhua, koska kaikki on tuskin kerinnyt kunnolla alkaakaan. Toivottavasti kerkeää. Mehän tavallaan olemme yhdessä, mutta tavallaan emme. Puhuimme, että menemme sitten virallisesti ja oikeasti ja kunnolla yhteen, kun olemme molemmat nähneet että asiat alkavat luistaa ja muutenkin sujuu kaikki, ja sitten kun molemmista siltä tuntuu. Meillä ei ole turhaa kiirettä, ainakaan tässä vaiheessa. Mistäs sen tietää, miten äkkiä tilanteet muuttuvat.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

No, sitten on tämä tilanne M:n kanssa. En edes tiedä, mikä tämä koko systeemi senkin kanssa on. On tosi omituinen fiilis. M:n kanssa tulen myös juttuun oikein mainiosti. Emme ole suunnitelleet mitään sen kummempaa tulevaisuutta, miten sitä näin alussa voisi suunnitellakaan. Tosin tiedän ihmisiä, jotka niin ovat tehneet, mutta toisaalta se ei ehkä oikein kuulu tähän suomalaiseen systeemiin, tai siihen, miten täällä asioissa edetään… Sehän vastikään kertoi minulle olevansa ihastunut minuun, enkä minäkään voi väittää että pidän siitä pelkästään ystävänä, tai että se kiinnostaisi minua kaverillisesti. En alkanut mitään rakkaudentunnustuksia tekemään, koska olisi valheellista sanoa, että minä RAKASTAN sitä. Myönsin kuitenkin, että kiinnostusta on, myös minun puoleltani.

En ole mikään pelinainen, enkä edes halua olla sellainen. Vissiin minun pitäisi antaa tilanteen jurrata tietyllä tavalla paikallaan ainakin jonkin aikaa, ja ottaa selvästi etäisyyttä asioihin. Tai sitten minun pitäisi tehdä kuin ohjelmassa Maajussille morsian. Siinähän aikaa vietetään esimerkiksi kolmen morsiamen kanssa ja niin edelleen. Tosin en ajatellut kutsua näitä miehiä samaan aikaan treffeille. Se taitaisi olla katastrofi. Mutta siis, olenko ihan kauhean huono ihminen, mikäli vietän laatuaikaa molempien kanssa mutta eri aikaan? Laatuaika ei tässä tapauksessa tarkoita fyysistä laatuaikaa. Sellaiseenkin ehkä jossain vaiheessa pääsen, mutta mutta… Siinä vaiheessa olen jo luultavasti niin pitkällä pohdinnoissani, etten enää ole ”kahden tulen välissä” neuvottomana.

Arvatkaas muuten, mitä kaipaan? Ystävää, joka olisi konkreettisesti läsnä. Suurin osa ystävistäni kun on sattuneesta syystä muualla. Se tuppaa harmittamaan ihan vietävästi aina välillä, kun muut vetävät frendiensä kanssa tutkalla. Olen sosiaalinen, hemmetti vieköön, mutta tässäkö se minun sosiaalisuuteni sitten on? Se ei pääse mitenkään oikeuksiinsa, koska aina olen yksin. Missä ihmeessä uusiin ihmisiin tutustutaan tai mistä saa uusia ystäviä? Älkää nyt vain sanoko, että baarista, koska en ole baari-ihminen.