Kerran eräs tyyppi oli suorastaan sairaalloisen kiinnostunut minusta. Hän asui (ja asuu varmaan edelleen) noin 50 km:n päässä kotikaupungistani, ja saattoi vaikka kolme kertaa päivässä ajaa tänne ihan sitä varten, että näkee minut vaikka vilaukselta. Sanoin hänelle monesti, että en tosiaankaan ole kiinnostunut, mutta tyyppi ei uskonut, vaan jankutti että meidän pitää tutustua. Sama, otinko hänen puheluitaan vastaan, jätkä piinasi minua joka paikassa. Harmiton se kuitenkin oli, onneksi. Homma alkoi vain mennä vähän liian pitkälle. Kyseinen kundi oli saanut jostain tietää, että olen menossa lauantaina jossain vaiheessa rannalle. Kun pääsin rannalle, se seisoi keskellä rantaa musta t-paita ja mustat farkut päällään tuijottaen merelle. Se ei edes istunut. En ensin huomannut, että kyseessä on se, mutta aika nopeasti se kävi selväksi tyypin tullessa juttelemaan minulle. Tiivistettynä voisin sanoa, että se alkoi yhtäkkiä olla ihan joka paikassa mihin minä menin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

En keksinyt enää mitään muuta, joten laitoin serkkuni vastaamaan hänen puheluunsa ja sanomaan, että hän on minun poikaystäväni. Se menikin ihan täydestä. Illalla menin leffaan tämän saman miespuolisen serkkuni kanssa, mukana oli hänen tyttöystävänsä ja pari muuta ihmistä. Tyttöystävää minä en tuntenut entuudestaan. Niinpä serkkuni esitteli meidät leffateatterin odotusaulassa sanomalla ”Nelli, tässä on minun serkkuni Nanni – Nanni, tässä on tyttöystäväni Nelli.” Kuulin rykäisyn selkäni takaa. Siellähän istui se tyyppi, penkillä. Lähdin kiireesti hakemaan popcorneja. Mennessäni hänestä ohi tyyppi huikkasi perääni, että ”Aijaa, se vastaaja olikin sun serkku, vai?!”