Tuntuu, ettei haluaisi rakastaa. Tai ettei uskalla. Ehkei osaakaan? <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Miksi rakkautta on? Miksi ihmeessä jonkun neropatin on pitänyt keksiä rakkaus sotkemaan ihmisten elämä ja asiat? Platoninen rakkaus on asia erikseen. Sellaista rakkautta jokainen ihminen tarvitsee ihan joka hetki, vaikka se ei aina tulisi niin ilmikään… Tällainen ei-platoninen rakkaus onkin sitten vaikeampi homma, ja muutenkin asia erikseen. Elämä olisi oletettavasti paljon helpompaa, jos rakkaus olisi aina ja ainoastaan platonista.

Voin myös väittää, että elämä olisi paljon tylsempää. En väitä, että inhoaisin rakastumista sydämeni pohjasta. Rakastuminen on kivaa, mutta samalla myös hieman pelottavaa. Yleensä omalla kohdallani on kuitenkin niin, että heitän pelon tunteet takaisin sinne mistä ne ovat tulleetkin, ja keskityn rakastumisen tunteeseen. Jos ihastuminen tuo minulle kymmenen perhosta vatsaan, rakastuminen tuo niitä sata lisää. Pelottavaa on se, että kun perhoset alkavat räpytellä, alkaa itsekin leijua muutaman sentin ilmassa. Leijumiseltaan ei välttämättä näe kaikkia asioita niin kuin pitäisi. Paluu maan pinnalle voi olla töksähtävä. Joskus siinä jopa loukkaa itsensä.

Täytyy olla tarpeeksi hullu, ettei sekoa, sanotaan. Ilmeisesti minä en ole tarpeeksi hullu – huolimatta siitä, mitä mieleeni joskus hiipii funtsiessa kieroutunutta huumorintajuani, jota kukaan muu, kuin minä, ei ymmärrä. Miten ihminen voi pysyä normaalina, rakastua ja rakastaa samaan aikaan? Minun päähäni ei mahdu se. Jos minä rakastun, niin rakastun täysillä. Täysillä rakastuminen on minulle sitä, että moni muu asia on minulle äkkiä täysin yhdentekevää tai ainakin vähemmän merkityksellistä. Keskityn suurimman osan ajastani vain ja ainoastaan siihen ihmiseen, johon olen rakastunut.

Minä, rakkaus ja rakastuminen olemme omituinen cocktail. Pahinta tässä sekoituksessa varmasti on se, että minä haluan vain leijua. En halua palata maan pinnalle ollenkaan, sillä pelkään että laastarit eivät riitä paranteluuni. Rakkauden ensi huuma haihtuu tietysti jossain vaiheessa, mutta minulle sen tietynlaisen leijumisen täytyy jatkua. Jos rakkaustarina päättyy ikävästi, tarvitaan suurempia sidetarpeita. Se ei käy minulle. Siksi minä pelkään rakkautta.