Olen muuten kokonaan unohtanut mainita salaperäiset puhelut ja viestin, joita olen tässä saanut. Eräänä iltana minulla soi puhelin, puhelu tuli tuntemattomasta numerosta. Ajattelin soittajan olevan siskoni, sillä se soittaa monesti tuntemattomalla. Tosin en ymmärrä miksi, koska kuitenkin tiedän sen numeron ynnä muuta. No, vastasin siinä sitten normaalisti puhelimeen. Sen sijaan, että puhelimeen olisi puhuttu, sieltä kuuluikin vallan muuta. Ei, kyseessä ei ollut mikään huohotuspuhelu, tai mikään törkeämpi puhelu. Mitään ei puhuttu, sen sijaan linjan toisesta päästä kuului eräs laulu, jonka nimeä en muista. Laulussa kuitenkin lauletaan jotain sydämen särkymisestä ja tunteilla leikkimisestä. Laulun loputtua puhelu katkaistiin, enkä tosiaankaan tiedä, kuka kyseessä oli. Sen tiedän, että S tai M se nyt ei ainakaan ole, koska ne tuskin tietävät tuollaista laulua edes olevan olemassa. A:lla taas ei ole syytä soittaa minulle tuollaisia lauluja. Mieleeni tuli automaattisesti, että se on R, tai sitten se on joku tyyppi, jota leikityttää.

Sitten eräänä iltana tuli viesti, jossa luki näin: "No mitä Nanni? Missä meet nykypäivänä? Mitä sulle kuuluu? T:..."  Ja viestissä tosiaan oli pelkät pisteet perässä, eikä nimeä. Numero näkyi tietysti, mutta vieras se minulle oli ja kaiken lisäksi prepaid-liittymä. Yllätyin tietysti aika lailla, kun sain tuollaisen viestin, ja kukapa muukaan tuli saman tien mieleeni, kuin R. Ei ole ketään muuta, jonka pitäisi lähetellä tuollaisia viestejä. Tosin en tiedä, miksi R:nkään pitäisi? Sanat ovat suoraan kuin R:n suusta, mutta en tajua, miksi sen noin pitäisi tehdä. Yrittäessäni soittaa numeroon siihen ei joko vastattu, tai sitten linja katkaistiin. Lähetin sille tekstarin, mutta siihen ei enää vastattu. Kukahan lienee tuokin, mutta kaipa se soittaa, jos on asiaa. En ainakaan rupea soittajaa metsästämään, kylläpähän itse tietää mitä tekee. Tuli jotenkin haikea olo. Painelin jo R:n numeron. Sisu kuitenkin petti, enkä viitsinytkään soittaa sille. Tuli samalla paha mieli, ja pasmat menivät aivan sekaisin. Mietin tosi pitkään, mitä teen. Sitten en tehnyt mitään.

Niin, ja kolmas asia. ("Kolmas kerta toden sanoo", mutta jos tämä nyt oli sitä, niin missä mielessä se sanoi toden ja kenelle ja mistä???) Minulle soitettiin jälleen kerran tuntemattomasta numerosta, mutta ei puhuttu mitään. Taustalta ei kuulunut yhtään mitään. Ei liikenteen kohinaa, ei ihmisten ääniä, ei musiikkia, ei siis kerta kaikkisesti yhtään mitään. Sanoin pari kertaa "Haloo? Haloo?" ja sitten puhelu katkaistiin. Miksi siihen ei kerta kaikkiaan voitu puhua mitään, jos se oli väärä numero? Tuli taas mieleen, että mahtaakohan asialla olla R? En nyt kuitenkaan ihan ole älynnyt, että mitä ihmeen hyötyä sille olisi soitella minulle ja olla puhumatta mitään. Siis voisihan se normaalisti varmaan jutellakin ja kertoa nimensä, jos se puhua haluaisi. Tarvitseeko senkään ihan noin tehdä? En minä tietenkään voi satavarma olla, että se on R. Toisaalta mieleeni ei tule mitään muutakaan järkevää vaihtoehtoa. Kuitenkaan ensimmäinenkään vaihtoehto ei ole järkevä. Huoh.

Päätin nyt tässä kuitenkin olla ajattelematta koko asiaa, tai olla tekemättä sen suhteen yhtään mitään. Mietin kyllä todella pitkään, että pitäisikö minun sittenkin soittaa ja kysyä, että onko se soittanut minulle. Tulin siihen tulokseen, että jos se ei kehtaa nimellänsä laittaa viestejä tai soittaa niin, että tiedän että se on se, niin todennäköisesti se kieltää soittaneensa minulle, vaikka olisikin soittanut. Jos soittaja on R, jolla on jotain asiaa, niin kyllä se saa sen minulle sanottua ilman, että sen tarvii lähetellä minulle nimettömiä tekstareita tai soitella jotain ufopuheluita. Kun se kerran minun numeroni tietää, numeronihan ei ole vaihtunut siitä mitä se silloin oli R:n kanssa seurustellessani... Ihmettelen vain, milloin R:stä on tullut noin arka, ettei se enää minulle uskalla puhua. Jotenkin toivoisin, että se olisi R. En vain tiedä, mitä sitten tekisin tai mitä siitä hyötyisin, jos paljastuisi, että soittaja tosiaankin on R eikä kukaan muu. Pasmani varmaan menisivät lopullisesti sekaisin. A:n kanssa asiat menisivät hämmingiksi. En enää tosiaankaan tietäisi, mitä teen. No, asiat menevät sitä rataa mitä menevät, enkä nyt kuitenkaan usko, että R koskaan soittaa minulle tai mitään sellaista. En tiedä, haluaisinkokaan. No, ehkä sisimmässäni haluaisin ihan vähän.

Elämä on oikeasti niin kummallista. Haluaisin jo päästä ajatuksesta R:n suhteen erilleen, mutta ilmeisesti se on vaikeampaa kuin kuvittelin. En haluaisi sen olevan näin hankalaa, koska ihan selvästi R on kuitenkin pystynyt jatkamaan elämäänsä saman tien kuin erosimme (itse asiassahan se jatkoi sitä jo kauan ennen kuin erosimme ottamalla uuden muijan ja kertomatta siitä minulle) ja hyvin näyttää pyyhkivän. Mikä hemmetti siinä sitten on, että minä en jotenkin saa sitä pois mielestäni, vaikka oikeasti pidänkin A:sta ja haluan päästä eteenpäin? En sure R:n kanssa mennyttä suhdetta, mutta totta kai se tuntuu haikealta ja ärsyttävältäkin. Tulenkohan minä raukka aina kaipaamaan R:rää? Tai tulenkohan aina välittämään siitä? En haluaisi, en ihan oikeasti haluaisi, jos asiat kerran menevät, niin kuin ne ovat menossa ja niin kuin näyttää.