Peruskoulun päättäjäispäivänä olin parhaan ystäväni kanssa käyttänyt runsaasti aikaa tälläytymiseen. Olimmekin tosiaan juhlakunnossa. Olimme ostaneet viimeisen päälle olevat puvut sinne Haloselta, maksaneetkin ne olivat jonkun verran, mutta hyvänen aika – kerranhan sitä ihminen ysiltä pääsee.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jalassa minulla oli korkkarit. Olin jonkin verran kävellyt korkkareilla, mutta nämä tuntuivat luistavan jo koulun aulassakin. Meidän piti mennä rappusia alas kellarikerrokseen odottelemaan, ja lähteä sieltä sitten juhlasaliin koko luokan ja kaikkien ysien kanssa. Heitin ystävälleni, että varmaan kaadun tai liukastun rappusissa. Arvatkaa mitä? Niinhän siinä kävikin. Paniikissa nousin ylös ajatellen, että nyt repesi puku ja korko meni poikki. Näin ei onneksi käynyt, eikä minullekaan mitään sattunut. Nolotti silti, kun vilkaisin ylemmälle tasanteelle, jossa pari kasiluokkalaista poikaa nauroi akrobaattiselle esitykselleni.