Sain puhelun tuntemattomasta numerosta… No, minä idiootti ajattelin, että jos se on vaikka sittenkin A, vaikka toisaalta ajattelin sen olevan T. Ja tottahan toki menin vastaamaan puheluun. T:hän se sitten oli. Edelleen samasta asiasta jaksaa jankuttaa, ja edelleenkään ei suostu ymmärtämään ettei minulla tosiaankaan ole enää Kahvin numeroa. Kerroin hänelle poistaneeni Kahvin numeron. Raivossa tuntui taas tämä neiti T olevan. Pyysin häntä soittamaan hetken päästä uudestaan, koska menen pesulle. Oikeasti olen menossa kohtapuolin nukkumaan, enkä jaksa jauhaa tästä asiasta. Miksi en voinut taaskaan sanoa T:lle, että en jaksa selvitellä asiaa, jossa ei ole edes mitään selvittämistä? T oli silloin sekaisin (kyllä, näin oli.) eikä varmasti suostu edes sitä myöntämään, joten miten ihmeessä hän voi myöntää, ettei ole kuullut oikein??? Niin, mutta siis takaisin siihen, miksen sanonut T:lle sitä, mitä mun olisi pitänyt sanoa. Varmaan siksi, että se kuulosti niin päättäväiseltä ja vihaiselta. Aluksi se oli ihan ystävällinen, mutta loppua kohden sävy muuttui. Voin vain kuvitella, mitä se on siinä vaiheessa, jos alettaisiin kunnolla keskustelemaan. Ja kun T on sellainen ihminen, joka ei oikeastaan ole keskustelijatyyppiä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Taidan nyt tehdä itselleni sellaisen palveluksen, etten enää vastaa tuntemattomiin numeroihin. Pääsen näin yksinkertaisesti paljon vähemmällä. Mitä minä turhaan vastailemaan tuollaisiin puheluihin, jos kerran tiedossa on vain ja ainoastaan riitelyä ja tappelua ja kinaa ja kaikkea siltä väliltä sekä näiden kaikkien suloista sekamelskaa? (Jossa ei oikeasti ole suloisuudesta tietoakaan.) Minun ei tarvitse stressata typeristä, mitättömistä asioista, kun maailmassa on paljon mukavampaakin ajateltavaa.

Esimerkiksi M. Aivan, kyllä minä häntäkin ajattelen vaikka juttu A:n kanssa on nyt jossain mallissa... Nimenomaan "jossain", sillä en oikeastaan edes tiedä mikä tämä meidän juttumme on tai missä ihmeen mallissa se oikeastaan on. Jos tämä lukijan mielestä tuntuu sekavalta, niin se ei ole mikään ihme, koska koko systeemi tuntuu minustakin enemmän kun hieman sekavalta. Selkeyttä näihin asioihin pitäisi saada. Mutta siis takaisin M:ään. Se sanoi, että kuuluisi erittäin mielellään minun elämääni. Ja täytyy kyllä sanoa, että se lämmitti mieltäni ihan mukavasti... Piristi, ja ehkä jotain muutakin. Olemme pitäneet yhteyttä koko illan. A:lle minun taas on pitänyt ja pitänyt soittaa, ja nyt kun sain viimein aikaiseksi, niin se tietysti puhuu toista puhelua. Saapa nyt nähdä, mitä tästäkin tulee kenenkin kanssa.

Mutta, ilmeisesti Leego ottaa minuun ihan kohta yhteyttä, niin häippäisen tästä kirjoittelemasta ainakin siksi aikaa. Saattaa olla, että suorin jo sitten nukkumaan, mutta nähtäväksi jää sekin.