Myöhemmin päivä on noudattanut samaa ei niin mukavaa kaavaa, mutta varsinaisia takaiskuja ei oikeastaan ole tullut. Hyvä niin, koska olen vahvasti sitä mieltä että ne riittävät tälle päivää. En oikein tiedä, mitä kertoisin. Täytyy kai hetki muistella, mihin viime kerralla lopetin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Niin, pesin taas hieman pyykkiä. Jossain vaiheessa isukki soitti sille samalle kaverilleen, jonka mummuni oli jokin aika sitten häätänyt pois. Kaveri tuli. Minä menin nukkumaan joksikin aikaa, koska en keksinyt mitään järkevää tekemistä. Tänne olisin tietysti voinut tulla kirjoittamaan, mutta en tiedä, mistä oikein olisin kirjoittanut. Ajattelin, että ehdin sitten myöhemminkin. Herättyäni kuulin, että kaveri oli vieläkin täällä. Juuri kun Salkkarit olisivat alkaneet ja olisin mennyt olkkariin katsomaan niitä, isukki kaverinsa kanssa meni olohuoneeseen. Enpä minä sitten viitsinyt sinne mennä, joten annoin olla. En jää kovin paljosta paitsi, jos yhtenä päivänä en katso televisiota. Jatkoin uniani.

 

Jonkin ajan päästä nousin sitten ihan kunnolla ylös. Kuten huomaatte, rytmini on taas siinä pisteessä että päivällä tulee nukuttua. Unirytmini ei ehdottomasti olisi näin poskellaan, jos minun ei tarvitsisi yötä myöten siivota, jotta pystyisin ja ilkeäisin olla täällä. Ei ole esimerkiksi kivaa, jos kusi lainehtii vessan lattialla, ja itse pitäisi mennä vessaan. Onneksi se on suht helppo siivottava. Tosiaan, miten älysinkin alkaa puhumaan vessasta. Senhän minä seuraavaksi siivosinkin. (Taas vaihteeksi.)

 

Vessasta tultuani olin erittäin pahalla päällä. Menin katsomaan olohuoneeseen, jossa isukki kaverinsa kanssa tupakoi. Ilmoitin, että ne voivat mennä parvekkeelle tupakoimaan, jotta minulle ei tule enää enempää ylimääräistä siivottavaa, minäkään kun en tolkuttomasti jaksa eikä minua perkele soikoon kiinnostakaan. (Anteeksi vain kiroiluni. En tarkoita sillä mitään muuta kuin purkaa raivoani, jos joku sellainen tätä lukee, joka asiaa miettii. En yleensä harrasta sitä kovinkaan mittavasti, koska se sekä kuulostaa rumalta että sivistyneeltä, ei mielestäni muutenkaan kuulu asiaan… Viime päivinä sitä nyt on tullut kuitenkin harrastettua tavallista enemmän, koska joudun menettämään hermoni monta kertaa päivässä. Uskokaa pois, riita tai raivoaminen voi puhdistaa ilmaa, mutta minulle se ei tuo kummempaa helpotusta… Mutta asiaan.) Menivät sitten parvekkeelle tupakalle, ja minähän näin olohuoneessa taas kerran Kossupullon, joka oli melkein tyhjä. Mistä helvetistä noita pulloja oikein riittää, kysynpähän vain? Ei siinä pullossa ollut kuin muutama sentti viinaa. Kaadoin sen viemäriin niin näyttävästi ja kuuluvasti, että ei varmaankaan jäänyt epäselväksi mitä sille pullolle tapahtui. Informoin isukkia asiasta myöskin, jotta hän tietää missä mennään.

 

Samaan syssyyn ilmoitin aika epäystävällisesti sille isukin ystävälle, että sekin voisi painua jo pikku hiljaa kotiinsa täältä juomasta.  Se kysyi, että olenko jotenkin parempi ihminen kuin ne. Sanoin, että en tiedä, mutta ei minun juomisistani tarvi ainakaan kenenkään kärsiä. Sitten sanoin, ettei sitä viinaa tarvitse kantaa tänne. Isukin kaveri väitti kiven kovaa, ettei ole kantanut tänne mitään viinaa. Onhan se nyt aikamoinen vale, sillä isukki ei ole ollut tänään ulkona muuten kuin minun kyydittämänäni Mäkkärissä. Sieltä sitä viinaa ei ainakaan saa, eikä se viinakaan omin jaloin kävele Alkosta tänne. Sanoin sen isäni kaverille. Edelleen se jaksoi jankuttaa, ettei ole tuonut tänne viinaa. Sanoin, että ihan miten vain, mutta itselleen ei kannata ainakaan valehdella. Sanoin, että se voi tulla käymään täällä selvin päin ja sitten kun isukki on selvin päin ja että viinaa ei tarvitse kantaa tänne. No, sitten se lähti.

 

Rupesin miettimään hetkeksi, että mitäköhän sekin minusta ajattelee, kun olisin kai kohteliaamminkin asiani voinut esittää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ajatelkoot ihan mitä lystää. Eihän minunkaan ajatuksistani kukaan näy piittaavaan. Ajattelisivat itse. Miettisivät, että mitä minun mielessäni mahtaa liikkua kun saan päivästä toiseen suorittaa varsinaisia suursiivouksia täällä, jotta koti olisi asuttavassa kunnossa tai sellaisessa peruskunnossa? Nimittäin eihän nämä minun tekemiseni mahda ihan jokapäiväiseen perusylläpitoon kuulua, vai?

 

En minä mikään marttyyri ole, en toki, mutta haen tällä lähinnä sitä, että jos joku jotain tekee, sitä voisi oikeasti arvostaa. Mutta eihän sitä tietenkään millekään ymmärrä antaa arvoakaan, jos on tarpeeksi humalassa. Miten sitä voi ajatella selvästi tai huomaako sitä edes välttämättä, että toinen on nyt tehnyt sitä ja tätä? Tai huomaako sitä varsinaisesti sotkevansa? Minä en osaa vastata tuohon, koska en ole kertaakaan ollut niin humalassa, enkä toivottavasti tule olemaankaan… Mietinpähän vain, että mitä sitä yleensäkään ymmärtää, jos pullollisen juo Kossua?

 

Asiassa jälleen kerran eteenpäin. Isän kaverin lähdettyä imuroin ja siivoilin taas kerran niin, että pystyn olemaan täällä. Mieleni ei oikeasti tee ollenkaan huhkia täällä. Siivoaminen itsessään on ihan mukavaa, mutta eipä sitäkään jatkuvasti kiinnosta tehdä, kun olisi muutakin ajateltavaa. Raivoilin samalla siivotessani, että minulla raukalla kun ei ole ollenkaan aikaa tehdä mitään muuta kuin siivota taloa, jos meinaan pystyä olemaan täällä itse.

 

Inhoan muuten sitä, kun minulta kysytään, että onko jokin liikaa vaadittu. Esimerkiksi jos isukki tuosta umpitunnelista selvittyään ja oltuaan selvin päin taas pidemmän aikaa kysyy, että onko liikaa vaadittu että siivoaisin parvekkeen, niin johan myrkyn lykkää. Miten voi olla mahdollista että mikään mitä minulta pyydetään, ei koskaan kenenkään mielestä ole liikaa vaadittu, mutta jos minä pyydän jotain toista ihmistä tekemään jotakin, se on ihan kamalan paljon pyydetty? Vaikka olisi kysymys ihan pikkuasiasta. Okei, ehkei tämä päde ihan kaikkiin ihmisiin, mutta sanotaanko nyt ihan vain näin että noin yleisesti ottaen ja tämän ärsytyksen vallassa.

 

Isukki makoili sohvalla, ja menin sitten katsastamaan, onko sillä viinapullo kenties tyynyn alla. Voi olla jo asiaan kuulumatonta ja jopa idiotismia alkaa penkomaan tyynyjen aluksia siltä varalta, että siellä saattaa olla viinaa, mutta olen sitä mieltä, että tässä talossa sitä on juotu ihan riittämiin. Povitaskussa oli taas jälleen kerran suuri Kossupullo (siis pohja edeltä tungettuna) joten laitoin sen omiin jemmoihini. En kai minä viemäriinkään rupea kallista juomaa huuhtomaan, vaikka mieleni suoraan sanottuna tekisi. En myöskään aio juoda noita itse, tai antaa kellekään ilmaiseksi, enkä myöskään myydä kellekään. Olkoot vain paremmassa tallessa siihen saakka, että tuo joskus tulee järkiinsä. Ehkei minulla ole oikeutta säännöstellä kenenkään juomista, viimeiseksi isäni. Eiköhän aikuinen mies saa pitää viinaa kotonaan niin paljon kuin haluaa ja juoda niin paljon kuin haluaa, voisi ehkä joku sanoa. Mutta kun asunnossa asuu muitakin, kuten minä, joka en jaksa enkä halua katsella moista, niin kai täällä pitäisi joku yhteisymmärrys asiasta vallita.

 

Miksi sen muuten pitää vetää kaverinsa tänne? Miksi se ei voi mennä kaverinsa luo sotkemaan? Argh. Ärsyttää niin kovin.

 

Sanoin tosiaan isukille, että minä en käytä sitä huomenna missään hemmetin työterveydessä ja aion soittaa sinne, ettei sille saa antaa mitään sairaslomaa, koska se ei ole kipeäkään. En minä nyt oikeasti sinne soita, en minä sille mitään lopputilejä halua, mutta yritän saada sitä sinne työmaalle. Jos se olisi kuuden aikaan aamulla edes suht koht selvä, voisin vaikka kuskata sen työmaalle. Kylläpä sen työkaverit sitten heittäisivät sen pois. Silti epäilen, että tässä käy nyt ihan niin kuin mummu jo tuossa aiemmin epäili, siis että siitä ei ole koko viikolla töihin. En kai minä ole mikään isukin hovikuski. Se sanoi menevänsä taksilla työterveyteen, jos en vie sitä. Saapa nähdä, mitä aamulla tapahtuu. Toivottavasti nyt saisin sen menemään töihin, vaikka ei kai se ole minun asiani siitä huolehtia.

 

Mietin vain, että kai ne nyt siellä työterveydessäkin huomaa, että se on juonut. Siis sillä on ollut monta päivää samat vaatteet päällä eikä se ole peseytynyt kunnolla kuin sillon maanantaiaamuna erittäin pikaisesti, että en tiedä voiko sitä edes peseytymiseksi sanoa. Sen pitäisi olla pesulla kauan aikaa ja pestä hampaansa sekä vaihtaa ihan kaikki vaatteensa. Kun se nyt on tuossa vaatteidensa kanssa kulkenut, polttanut ja juonut, niin kylläpä ne sille alkavat pikkuhiljaa tuoksahtamaankin. Täytyypä huomauttaa sille asiasta aamulla. Ei tästä oikeasti tule mitään, jos se ei kohta pikkuhiljaa tokene töihin. Minä en jaksa katsella sitä tässä enää päivääkään.

 

Koska nyt ollaan keskiviikon puolella, täytyy minun hakea taas ne tietyt rahankerjäys laput, ja palauttaa se lappu varmaan ilman mitään vuokrasopimussysteemejä, koska niitä ei kerran saada hoidettua ajoissa. Samahan tuo minulle on, en minä siinä mitään häviä. Ei kai se auta minun käydä mitään allekirjoittamassa, jos siihen tarvitaan tuonkin allekirjoitus. Ja tuossa kunnossa siitä ei ole allekirjoittamaan yhtään mitään. Mehän keskustelimme jo asiasta, ja isukin mielestä tuon vuokrasopimussysteemin voi kaikin mokomin hoitaa myöhemmin tai toisena päivänä. Lakkaan siis huolehtimasta siitä. Sama se sitten minun puolestani, vaikka ei hoidettaisi ollenkaan. Minkäs minä sille voin, jos toinen on niin selkärangaton, että vaikka on humalastaan selvinnyt niin aloittaa aina uudestaan ja jatkuvasti pukkaa uutta Kossupulloa.

 

Mutta voi hyvät hyssykät, että osaa ärsyttää.

 

Huomenna - siis tänään - menen shoppailemaan, koska eilen kerran jäi kaikki väliin. Shoppailen niin, että naukuu. Ehkä tulen vähän paremmalle tuulelle saadessani tehdä jotain muutakin kuin siivota ja katsella kun joku makaa sohvalla tai sängyssään huppelissa.