No niin, täällä taas kirjoittelemassa, kuinka ollakaan. Tässähän tämä iltani on sitten kulunutkin suurimmaksi osaksi, kun kauheasti ei ole muuta tekemistä ollut. Sain tuossa kaiken tarpeellisen ”pakattua” veskaani, kännykkää siellä ei vielä ole, koska kyseinen kapula on parasta aikaa laturissa. Koska nyt tietenki on kyse vain erittäin pienestä tavaramäärästä, kaikki sujui oikein joutuisasti. Ihme kyllä, näin minut tuntien. Pieneenkin määrään matkatavaroita saatan saada uppoamaan uskomattoman aikamäärän. Ehdinpä tuossa jo syödäkin. Kylläinen en oikeastaan tunne olevani, mutta pakko tässä nyt on jotain kuitenkin syödä, ettei junamatkalla kuole nälkään. Aamullahan sitä taas pääsee ravintolavaunuun kahville ja voileivälle, luulisin ainakin että pääsee.

Aika tuntuu suorastaan matelevan, eikä ole mitään tekemistä... Siivotahan minä voisin, mutta esimerkiksi viime hetken imurointi jää nyt toteuttamatta, koska kellokin on näin paljon ja kerrostaloissa on hiljaisuus. Isäni meni nukkumaan, se pitää herättää yheltä. Aikaa on vaikka kuinka paljon, ja suurin piirtein kaikki oleellinen on tässä tehty. Ihan viimeisimpiä valmisteluja en ole vielä tehnyt, kuten kissan ruuan laittamista ja roskien vientiä, jätän ne sitten tosiaankin ihan viimeiseksi. Jotain tässä pitäisi kehittää. Kirjoittaminen voisi olla muuten ihan hyvä idea, mutta kun ei tuota juttua oikein tunnu piisaavan... Viitsi nyt sitten tässä väkiselläkään puskea. Minulla on tässä koneella yksi kirjoitus valmiina, jonka olen ajastanut tulemaan noin puoli kolmen aikaan yöllä. Toivottavasti se järjestely ei nyt sitten kovin pahasti mene tai mennyt mönkään.

No, mutta kaipa minä menen tästä kehittämään nyt jotain tekemistä itselleni. Kirjoittelen sitten ehkäpä lauantai-iltana tähän lisää, jos jaksan. Saa nähdä, miten väsynyt olen. Viimeistään sunnuntaina tulen kirjoittamaan sitten ainakin.